Huijarisyndroomaa ja sen sellaista


Huijarisyndroomaksi[1] kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut siitä, että hän on huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen, ajoituksen tai esim. Matteus-vaikutuksen tulosta tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.

Nimestään huolimatta huijarisyndroomaa ei pidetä mielenterveyden häiriönä. Psykologit ovat kuitenkin tutkineet sitä paljon. Termi esiintyi ensi kerran Pauline Clancen ja Suzanne Imes'n vuonna 1978 julkaisemassa artikkelissa, jossa he tutkivat menestyneiden naisten käsityksiä itsestään.   Lähde: Wikipedia


-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Onko tuossa huijarisyndroomassa sitten kuitenkin kyse vain itseluottamuksen puutteesta? Toisaalta vielä pahempi juttu (ja valitettavasti yleisempää), kuin se, että oikeasti lahjakas ihminen luulee olevansa  lahjaton, on se, että lahjaton ihminen luulee olevansa lahjakas. Näitähän löytyy. On esimerkiksi kirjat luettu kannesta kanteen ja suoritettu hieno tutkinto, mutta sen tiedon soveltaminen käytäntöön täysin luokatonta. Sitä kutsutaan myös tyhmyydeksi. Sorry.

Ihmisellä voi mielstäni olla huijarisyndrooman tapaista koskien omaa ulkonäköä. Nähdään esim kasvot tai vartalo jotenkin epäkelpona ja normeihin sopimattomana, vaikka oikeasti on muiden silmissä hyvinkin kaunis/komea. Tähänhän perustuu jollain tavalla sekin, että ihminen ei ole ikinä oikein tyytyväinen esimerkiksi itsestään otettuihin valokuviin. Siis niihin, joita ei ole päässyt muokkaamaan. Sitten monta vuotta myöhemmin katsoo samoja kuvia ja huokailee että "voi kun olin nätti, miksen ollut tuolloin itseeni tyytyväinen".

Ihan asian vierestä muuten mietin taas tänään sitäkin, että miksi ihminen aina hamuaa jotain sellaista, jota hänellä ei tällä hetkellä ole? Vaikka asiat olisivat miten kunnossa, niin aina jotain sellaista pitäisi saada, jota ei juuri nyt ole. Toisaalta sehän tarkoittaa eteenpäinmenoa ja jonkinlaista elämänhaluakin.

Itsekin haluaisin, että minut muistettaisiin jostain tärkeästä asiasta. Käykö niin, että kuoltuani minusta sanotaan että "oli vireä ja otti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin"? Vai sanotaanko mitään?

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää