Aavikko

 

Jokin ihmeellinen lamaantumiskausi ollut päällä muutaman viikon verran. Sellaista väsymystä, joka ei lähde nukkumalla. En ole mikään lääkäripalvelujen innokkain käyttäjä, mutta pian pitänee hakeutua tutkimuksiin ja ainakin labratesteihin. Ferritiini ollut ennenkin alhainen, joten rautatablettikuurin jo aloitinkin taas.

Toisaalta tiedän, että en ole ainoa, jolla tällaisia tuntemuksia. Onkohan liikkeellä jokin uusi koronavariantti tms tunnistamaton pöpö?   Esimerkiksi kevätflunssa, joka yleensä menee ohi viikossa, kesti kohdallani reilun kuukauden. Sellaista ihmeellistä aaltoliikettä, eli välillä jo ikäänkuin oli parantunut ja sitten olikin taas kipeänä.

Keväässä (joka on kyllä ennen ainakin ollut se lempivuodenaikani) ja kesässä on se huono puoli, että tähän lyhyeen lämpöiseen ja valoisaan aikaan ladataan ihan älyttömästi odotuksia, koska puolet vuodessa rämmitään loskassa ja pimeässä, ja kuitenkaan kaikki odotukset eivät voi täyttyä. Et ehdi (jaksa) samaan aikaan hoitaa vaikkapa pihaa ja matkustaa, etkä voi käydä jokaikisellä festivaalilla tai keästeatterissa. Ja vaikka voisitkin, niin tapahtumien kalleus estää myös tekemästä asioita. Ainakin joillakin. Ehkä se stressaaminen omista, liian suurista, odotuksista väsyttää myös.

Itse en enää kauheasti jaksaisi mitään puutarhatouhuja. Haluan vain helppohoitoisuutta, mutta en mitään liian monimutkaista. Ehkä omalta osaltani alkaa pian omakotiasumiset olla asuttu. No, jos minulla olisi ympärivuotinen paikka rauhassa, meren tai järven rannalla, voisin muuttaa mieltäni.

Toivoisin nyt, että tämä väsymys haihtuisi ja tulisi taas uutta virtaa ja uskoa elämän sietämättömään keveyteen. Mutta muutaman  viikon päästä meidän kuoro pääsee laulamaan presidentti Stubbille ja hänen puolisolleen. Olkoon se sellainen seuraava, isompi etappi, johon nyt tähdätään 💓