Suorittamista

 

Tämän aamun lehdessä oli juttu nuorehkosta naishenkilöstä, joka kaiken suorittamisen, ylenpalttisen liikunnan ja uraputkeilun seurauksena oli saanut kehonsa niin huonoon kuntoon, että käveli keppiin tukeutuen. Elämänmuutos lempeämpään elämään oli  pakon sanelemana myöhemmin tehty. Paluuta entiseen ei enää ollut.

Tämä maailma on kyllä ihan sairaan suorituskeskeinen. Tuntuu että ihan joka asiassa ihmiset kilpailevat keskenään. Tai laitetaan kilpailemaan. Olin joskus työpaikassa, jossa verrattiin työntekijöiden myyntejä. Kisassa oli yleensä ykkösenä tietty henkilö. Vaikka hänen tuloksensa oli loistava, sillä oli varjopuolena se, että hyökkäävällä tyylillään hän teki sen, että moni asiakas vältteli häntä myöhemmin asioidessaan. Eli tehokkuus ei ollut pelkästään tuottavaa ja positiivista.

Usein myös nämä nykyiset somevaikuttavat peräänkuuluttavat sitä, että pitää osata myös tauottaa työtä ja ottaa tarpeellisia breikkejä. Silti he raportoivat eli suorittavat myös lomaansa. Joka käänteestä on kaunis kuva, usein skumppalasi kourassa ja liitteenä jokin hymistelevä teksti. Eli ei kuitenkaan ole mistään oikeasta lomasta vaan lomailun esittämisestä.

Itse henkilökohtaisesti olen aika kyllästynyt nykymaailman menoon. Tekisi vain mieli sanoa että "antakaa jumalauta ihmisten olla rauhassa". Miksi kaikkea pitää mitata jollain mittarilla ja asteikolla? Miksei ihan tavallinen enää riitä?  Eihän ihminen ole mikään kone tai robotti, vaan ihan tunteva, inhimillinen ja monimutkainen kapistus. 

Kaikki on niin kaupallistettua. Myös elämäntapaguruna esintyvät ovat hinnoitelleet palvelunsa korkeiksi. Siinäkin on jotain vastenmielistä. Vähän samankaltaista touhua kuin uskonlahkojenkin toiminta. Myydään sitä omaa näkemystä, jota ehkä helppokin myydä rikkinäiselle ihmiselle.