Pörinää sun muuta

 

Hiukan otti päähän, kun sovittelin vaatteita (ihan omasta vaatekaapista kesää varten). Rantakuntotavoitetta ei ole vieläkään täysin saavutettu. Takapakkia kuntokuurista on tullut viimeisen puolentoista kuukauden aikana, koska olen ollut vähän väliä flunssainen. Elän lisäksi melko terveellisestikin, joten jotenkin en tajua tätä painon jumittumista siltikään. Se on se ikuinen 5 kg. Vyötäröllä.

Kesä kuitenkin tulee ja se on ihanaa. Suomessa tämä aurinkoinen aika on kovin lyhyt ja tosiaan tuntuu siltä, että ihmiset yrittävät muutaman kuukauden sisällä tehdä mahdollisimman paljon kesä-asioita, Stressinkin varmasti itselleen saa, jos ottaa tavoitteeksi liian monta kesätapahtumaa. Itsellä tuntuu, että elämä alkanut liikaakin pyöriä tekemättömien hommien ympärillä. Meillä aikakin on miljoona remonttiasiaa kesken ja vielä pitäisi ehkä asuntoautoillakin. Plus pihahommat, jotka vuosi vuodelta kiinnostavat yhä vähemmän. Tai pienimuotoisesti kiinnostaa, mutta ei mikään työleiri-tyylinen.

Asiasta viidenteen: olen taas liikaa harrastanut oman elämäni vertailua toisten elämiin. Minulla ei oikeasti pitäisi olla mitään ihmeempää syytä ruikutukseen. Voisin keskittyä tekemään niitä asioita, joissa olen oikeasti hyvä ja jopa lahjakas, ja lopettaa sellaisten asioiden kadehtimisen, jotka eivät oikeasti edes kiinnosta. Tämä nyt itselle pieneksi kotiläksyksi.

Ai niin:  uudet aurinkopanelit ovat osoittautuneet tehokkaiksi!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Kehollista

Kuva
 Tällä viikolla olen viihtynyt paremmin salilla kuin vesijumpassa. Aina vähän fiilikset vaihtelee, se sallittakoon. Ryhdyin pohtimaan näitä kaikenmaailman ravintotietäjiä ja laihdutusohjeita, joita siis pilvin pimein joka paikassa (lähinnä somessa) varsinkin näin alkuvuodesta. Ihanaa, että joku löytää niistä avun. Kyse on kuitenkin pikemminkin itsekurista kuin siitä, että maksat jollekin niistä asioista, jotka parhaiten itsekin jo tiedät. Myös geenit, hormonit ja lääkitys vaikeuttavat painonpudotusta, vaikka miten seuraisi säntillisesti ohjeita. Aina ihmetyttää näissä ohjeissa se, että tuntuu unohtuvan, että me olemme kaikki yksilöitä. Esimerkiksi hokema "aamupala on päivän tärkein ateria". En koko elämäni aikana ole ollut nälkäinen heti aamusta. Kahvia on pakko saada (no ainakin suotavaa). Se nälkä tulee itselle vasta myöhemmin.  Ja toisaalta ihmetyttää senkin asian korostaminen, että voit laihtua, vaikket liiku. Ymmärrän tämän ohjeen silloin, kun on kyseessä henkilö, joka e...
Lue lisää

Ikimuistoista

Kuva
Itselleni ohjeeksi voisin antaa, että ei kannata provosoitua ihan kaikesta, pääsee helpommalla. Maailmaa ei voi kauheasti muokata mieleisekseen, vaikka miten haluaisi. Jokaisella on oma opinpolkunsa elämässä ja me kehitytään kaikki ihan omilla tavoillamme. Jotkut ei kehity koskaan ja sekin on hyväksyttävä. Välillä pohdin että jos muuttaisi saareen erakoitumaan. Seuraisi somea mahdollisimman vähän, jos lainkaan. Myös uutiset ja sanomalehdet kannattaisi varmaan jättää ihan minimiin. Minulla on vielä sellainen haave, että jotain näkyvää haluaisin tehdä. Enkä tarkoita esimerkiksi sarjamurhilla hankittua "kuuluisuutta", vaan lähinnä kirjoittamisella/kuvataiteilla/sarjakuvilla tapahtuvaa vaikuttamista. Jossa pystyy aika hyvinkin hyödyntämään omaa elämänkokemusta ja myös sitä luonteen kriittisyyttä. Toteutus tässä suunnitelmassa vielä jonkin verran kesken. Suurin osa meistä ihmisisistä ei jää millään tavalla historiaan, ainakaan siis sillä tavalla, että joku muistelisi enää sadan ta...
Lue lisää