Kevätajatuksia

 

Kevät on kyllä ihan kivaa aikaa. Lukuunottamatta mm sitä, että kotona näyttää siltä, kuin ei olisi paljoakaan rättiä heiluteltu: ikkunat sameat ja pöly peittää tasaiset pinnat. Koiratalous. Seliseli. No, joskus kuitenkin tulee siivottua. Pari kertaa viikossa imurointia ja satunnaisesti lattian pesua. Ne ikkunat pestään kunhan keritään (lue:viitsitään). 

En toisaalta ihmettele, että ihmiset myös masentuvat herkästi keväisin. Aurinko paljastaa ehkä liikaa. Ihmiset kömpivät ulos koloistaan. Ulkona liikutaan enemmän ja alkaa toukotyöt, veneily ja muu sosiaalinen seurustelu. Yksinäinen tuntee varmaan olonsa helposti vieläkin yksinäisemmäksi.

Aina välillä seuraan yhtä tuttavapariskuntaa (itseasiassa olemme tutustuneet sitä kautta, että lapsemme seurustelivat keskenään muutaman vuoden). Heille tuo veneily on nyt muutaman vuoden ollut SE juttu. Kaikki pyörii sen yhteisön ympärillä ja harva se viikonloppu heillä on yhteisiä menoja sillä porukalla, johon tutustuneet veneilyn parissa.  Yleensä alkoholi myös mukana kuvioissa. Ja onhan tuo ihan kivaa. Ainakin niin kauan kuin rahaa riittää ja maksa kestää. 

Veneily kyllä voisi olla ihan kivaa. Meillä oli joskus vene, kun lapset olivat pieniä. Tosin se oli sellainen melko hidas vene, joten sillä ei vaan suhautettu ajamaan jonnekin vierasvenesatamaan pizzalle tms. Eikä me oltu mitään kauhean taitavia veneilijöitä, vaikka rannikkolaivurikurssia käytiinkin. Jonkin verran kuitenkin kaipaan sitä vesielämää.

Flunssani on nyt kestänyt kaksi viikkoa. En ole ikinä varmaan sairastanut näin pitkää aikaa moista tautia. En ole siis päässyt salillekaan, koska sairaana ei urheilla. Tällä viikolla ajattelin kuitenkin taas mennä. Syksyllä alkanut kuntokuurini on vielä kesken. Ja sen kuntosalihomman olen ajatellut säilyttää elämässäni. Liikkuvuus ja tasapaino on parantunut. Jonkin verran olen myös kiinnittänyt huomiota ruokavalioon, ja paino on pudonnut 5-6 kg syksystä.

Luovissa asioissa on nyt tullut sellainen idea, joka jalostui,  kun ryhdyin seuraamaan instagramissa Riina Tanskasen taidesarjaa "Tympeät tytöt". Olen siis itsekin pohtinut jo aiemmin, että kun minulla nyt tuntuu näitä mielipiteitä, ajatuksia ja kritisoitavaa riittävän, niin miten sen saisi valjastettua vähän näkyvämmäksi ja ei olisi huono juttu, jos siitä saisi hiukan fyffeäkin.  Ig olisi siitä "helppo" alusta tulla näkyväksi ja julkaista tuotoksiaan, että kustannukset olisivat minimaaliset. Joku omakustanne on ehdottomasti nounou. Siinä ei mene kuin rahat. Hyöty on minimaalinen ja jopa pahimmassa tapauksessa miinusmerkkinen. Olen aikoinaan julkaissut kirjan omakustanteena, siksi tiedän myös karikot.  Mulla oli siis kyllä käytössä yritys, joka taittoi kirjan, suunnitteli kannen ja hyväksytti oikovedoksen. No, eipä tuo kauhean tuottoisaa taida olla täyskustanteenakaan. Suomessa vain kourallinen kirjailijoita elää kirjoittamisella.

Mutta joo, kevättä kohti mennään. Toivotaan, että kaikki muuttuu keveämmäksi :)