Tiistain tuumailut.

 Nyt on pientä flunssaa pukannut, joten sekä kuntosali- että kuorohomma ollut pakollisella tauolla. Itsellähän ei kuume meinaa millään nousta, joten senkin takia kai sairaus tulee hiljaa hiipien ja ilmeisesti lähtee samaan tyyliin poiskin. Alkoi raivoisalla aivastelulla ja pienellä päänsäryllä ja nyt on lähinnä vain vähän tulehtunut olo hengitysteissä. Normaalit koiralenkit kyllä pystyy tekemään.

Aamulla koiralenkillä mietin tätä ihmisen luonnetta. Olen elämässäni ollut melko usein jonkinlaisissa kahnauksissa ihmisten kanssa. Varsinkin työelämässä. Perusluonteeni on kai hiukan nopeasti reagoiva, ja usein huomaan sanovani asiat liiankin suoraan. Jotkut ihmisethän sitten taas osaavat vittuilla niin, että kohde tajuaa sen vasta myöhemmin. En tiedä, onko sivistyneisyyteen verhottu huono palaute sitten jotenkin parempi kuin yltiösuoruus. Itse koen, että olen useimmiten kuuluttanut oikeudenmukaisuutta ja enkä jaksa kauaa olla mukana ihmissuhdepeleissä ja selän takana puhumisessa. Mieluummin kertarytinä kuin ainainen kitinä.

Usein ihmiset väsyttävät aika paljon. Huomaan ehkä liiankin helposti sellaisen esittämisen. Tosin välillä tuntuu, että näen uhkia silloinkin, kun niitä ei välttämättä ole. En tiedä. Jotenkin vaan syvästi ällöttää, kun täysin mulkqvistit yrittävät esittää jotain maailmanparantajaa ja hyvää ihmistä. On aika pelottavaa sekin, että ihmisiä "auttamaan" hakeutuu tapauksia, joiden pitäisi pysyä erossa kaikesta. Tarkoitan nyt henkilöitä, jotka hoitavat ihmisen mieltä ja jotkut jopa esiintyvät jonkinmoisina guruina. En ehkä jostain syystä meinaa millään osata uskoa, että on myös oikeasti hyviä ja vilpittömiä ihmisiä. Vaikka tiedän, että on.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa kirjoitukseni :)