Hölynpölyä

 

Huomasin tuossa eilen, että eräs puolituttu (ei fb-kaveri) oli päivittänyt sivuaan ja laittanut kaikkien nähtäväksi kuvan ja tekstin, jossa sanaili jotenkin tyyliin "olen kiitollinen värikkäästä elämästäni". Jep jep. Joskus vuosia sitten jouduttiin aika useinkin perheeni kanssa kuulemaan tämän henkilön huutoa ja perheriitoja (samalla alueella kun asuttiin). Hän on myös kunnostautunut siinä, että riitelee itsensä yleensä ulos työpaikoista vuoden, parin sisällä. Hänellä on myös virkistävä tapa esittää uskovaista ja tosiaan jos ei häntä tuntisi, voisi pitää hyvinkin tervehenkisenä, empaattisena ja hurskaana henkilönä.

Tässä nyt vaan noin "isossa kuvassa" (typerä ja liikaa käytetty sanapari, mutta en muuta nyt keksinyt) tulin miettineeksi, että ketä ihmiset oikein kuvittelee huijaavansa tällä kaunistelulla somessa, koska se totuus tulee kuitenkin useimmiten ilmi. No, toki en itsekään laita sitä ruminta kuvaani faceen tai instaan, mutta välillä olen joutunut pulaan turhan kärkkäiden kommenttieni vuoksi.

Aasinsiltana edelliseen ryhdyin myös pohtimaan pappeutta ja muitakin kirkon töitä. Itse asiassa on kyllä jotenkin jopa huvittavaa, että sellaisen hahmon ympärille, jota kukaan ei ole koskaan nähnytkään, niin ollaan saatu muovattua historian saatossa kokonainen koulutusala ja ammattikunta. Eli pappikin saa palkkaa siitä, että ylläpitää ammattia, joka tosiaan perustuu vain uskomuksiin. Ja nyt tietysti himouskova suuttuu tässä kohtaa näistä kommenteista. Ei kannata. Jokainen pitäköön omat kuvitelmansa ja toiveensa. Mutta kannattaa tutustua myös historiaan ja miettiä, onko uskonnoista koitunut maailmassa enemmän hyvää vai pahaa. Itse haluaisin säilyttää sen lapsenuskoni, mutta ei vaan pysty. Silti uskon energioihin ja karman lakiin ja myös luonnossa oleviin voimiin.