Tohtori Höyhen

 Nyt elokuussa lomailin Rodoksella. Lämmintä oli, sellainen  +32-+36 astetta päivittäin. Suihkussa tuli siis käytyä usein. Onneksi huoneessa oli ilmastointi, eli oli tosi hyvä nukkua. Hotelli oli muutenkin parhaasta päästä, eli viiden tähden hotelli. Niin runsasta aamupalaa en ole elämässäni vielä nähnyt missään muussa hotellissa/matkakohteessa. Vaikka lomallakin tulee tietyt rutiinit, niin on se silti ihanaa. Viikko oli tässä kohtaa oikein sopiva aika. Tuli oltua koko päivän kestävällä risteilyllä merellä ja tuli myös koluttua historiaa Rodoksen vanhassa kaupungissa. Rakastan museoita ja ikivanhoja rakennuksia, joten kuumuudesta huolimatta oli taas niin hyvä olla. Uima-altaallakin ehdittiin matkakumppanin kanssa löhöillä. Hotellissa oli melko nuorta väkeä ja suomalaisia meidän lisäksi vain yksi seurue. Johon ei törmätty kuin tulo- ja lähtöpäivinä, kun bussi toi ja vei. En vain jaksa olla ihailematta ranskattarien kykyä olla aina yhtä pieniä ja tyylikkäitä. Huomaa kyllä, että ...

 En tiedä, miksi elokuun alkupuolella jo ryhtyy suremaan kesän loppumista? Ehkä siihen vaikuttaa se, että koulut alkavat eikä elokuu mm tästä syystä ole samalla tavalla koko Suomen lomakuukausi, kuten heinäkuu. Omasta mielestä koulut kyllä saisivat alkaa vasta syyskuussa. Kyllä niitä opintosuunnitelmia pystyy rukkaamaan ja siksi toiseksi: suurin aika kouluissa tuntuu menevän sen asian pohtimiseen että "saako lapsille asettaa rajoja" ja "onko oikein vähentää kännykän käyttöä oppitunneilla vai loukkaako se lapsen oikeuksia". Tämä käsitys ainakin uutisointien perusteella tulee.  Tietenkään kesäloman pidentäminen ei tee hyvää määräaikaisten opettajien ja kouluavustajien kukkarolle. Ja aiheuttaahan se lapsiperheille myös lastenhoidollisia ongelmia. Eli ei tämäkään asia ole mitenkään yksiselitteinen. Mutta kyllä Suomen kesä ON lyhyt. Juuri kun pääsee kesän makuun, alkaakin tulla pimeneviä öitä ja sumuisia aamuja. Ja tätä kesää kuitenkin odotetaan kuukausitolkulla. Jonkun ...

Aloin tässä viikon lomareissun jälkeen pohtia asiaa ystävyys. Pyörittiin asuntovaunun kanssa muutamalla paikkakunnalla ja tavattiin minun elämäni tärkeitä ihmisiä. Kävimme siis sellaisillakin paikkakunnilla, joissa olen viettänyt lapsuuttani, nuoruuttani ja osan aikuiselämäänikin. Hellyttävintä oli ehkä tavata koulukaverini iäkkäät vanhemmat samassa kesäpaikassa, jossa tämän ystäväni kanssa vietettiin useita hetkiä teini-iässä. Suuri osa vähäisestä ystäväporukastani on tulleet tutuksi joko opiskelun tai työpaikan kautta. Oikeaksi ystäväksi sanoisin juuri tällaista ihmistä, joka tuntee ja hyväksyy toisen myös tämän huonoina hetkinä. Ja toki ihania ovat myös yhteiset hauskat muistot. Ystävyys on tosiaan jotain syvempää kuin vaikkapa vierasvenesatamissa tai campingalueilla tapahtuneet satunnaiset kohtaamiset (joihin usein liittyy myös alkoholi). Eräs veneilyä harrastanut, jo edesmennyt naapurikin sanoi kerran, että kun sairastui eikä enää pystynyt osallistumaan yhteisiin kemuihin, niin is...

  Usein sitä miettii, että elämässä selviäisi parhaiten sillä, että olisi melko välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan ja jollei varsinaisesti tyhmä, niin valikoidusti ajattelematon.  Tämä nyt vain putkahti mieleeni, kun tein kesällä töitä (ja opiskeluun kuuluvaa näyttöä) eräässä tuetun asumisen yksikössä. Siellä oli meitä ohjaajia, ja näillä asukkailla oli siis lisäksi käytössään omat avustajat. Oli siis sovittu tietty tuntimäärä avustajan käyttöön kuukaudessa ja myös oikeus käyttää taksikyytiä tietyllä määrällä per kuukausi. Eräs näistä yksikön ohjaajista oli hyvin toimelias. Toki hän esimerkillisesti muisti kertoa siitäkin, että toimiessaan eräässä toisessa yksikössä sijaisena, niin oli kuulemma ainoa, joka teki sen yksikön asukkaiden kanssa jotain (muut kuulemma istuivat lähinnä toimistossa). On siis nähtävästi toimelias missä vaan. Eräänä päivänä tämä ohjaaja ilmoitti, että he lähtevät erään asukkaan kanssa viereiseen kaupunkiin markkinoille. Sinänsä yllättävä veto, koska h...

Ensimmäinen viikko lomaa takana. Tai eihän se ole mikään loma palkkatyöstä, koska tein muutaman viime kuukauden aikana taas pienimuotoisia sijaisuuksia/määräaikaisuuksia, mutta lomaa (palkatonta) tämä nyt kuitenkin on. Koko viime viikon olin vain äärettömän väsynyt ja haluton kaikkeen. Aloin jo pohtia, että tuleekohan takaisin  parin vuoden takainen masennus. En tiedä. Toivottavasti ei. Silti jotenkin alkoi lopulta tuntua vähän paremmalta ja sain tehtyä tai aloitettua muutamia itselleni määräämiä rästihommia. Joita olivat mm ylimääräisen roinan lajittelu ja raahaaminen kierrätykseen, kirpparille tai roskiin. Ja niin sainkin tehtyä ne hommat, eli taas on hetken hiukan kevyempi olo. Myös ikkunoiden pesun aloitin eilen ja sain pestyä sekä ikkunoita että verhoja. Urakka jatkunee tänään. Olen nyt ajatellut, että koska reilun kuukauden päästä lähden tyttären kanssa Kreikkaan, niin sitä ennen ainakin nyt yritän saada muutaman kilon pois. Ihan siis sen takia, että näyttäisin paremmalta. Sa...

 Mietin tuossa viimeksi eilen, että joka viikko leikkaan ruohikon pihalta, mutten ehdi juurikaan nautiskella siitä pihalla olemisesta. On nyt onneksi viimeinen viikko töitä siinä yksikössä, jossa samalla teen sosiaali- ja terveysalan opintoihin kuuluvaa näyttöä. Tosiaan lasken päiviä, että kuinka pitkä aika on ensi maanantaihin, jolloin pitäisi kesälaidunten kutsua. Aika ajoin, ja nykyään melko useinkin, iskee täydellinen ihmisväsymys. Vaikka ne ihmiset olisivat miten mukavia ja herttaisia. Tuntuu, että tosiaan haluaisin vain olla hetken aivan aloillani, ihan niin, ettei kukaan odottaisi, olettaisi tai vaatisi minulta mitään. Erityinen kauhistus ihmistyyppinä ja varsinkin työkaverina on se ylienerginen, jolta ei saa hetken rauhaa ja joka yleensä puhuu taukoamatta. Alkais jo loma :)

 Huomasin, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Aika on mennyt melkolailla töitä tehdessä ja töistä palautuessa. Ensin oli 2,5 kk duunia varhaiskasvatuksessa, sitten viikon loma, jonka olin flunssassa, ja nyt olen kesäkuun loppuun saakka eräässä vammaisten asumispalveluyksikössä nimikkeellä avustava ohjaaja, ja samalla teen myös opiskeluihini kuuluvaa näyttöä. En ole varma, kumpi työ on kiinnostavampaa vai onko kumpikaan. Varhaiskasvatuksessa risoo toki se jatkuva meteli, mutta positiivisia puolia on mm aina vapaat viikonloput. Vammaisten asumisyksikössä on tosin epäsäännöllinen työaika, mutta on myös melko leppoisaa, ja on myöskin aikaa syödä lounas rauhassa ja jutella työkavereiden kanssa. Eikä ole jatkuvaa meteliä. Tosin olo siellä on itsellä hiukan epävarma, koska en ole aiemmin toiminut tällaisessa yksikössä. Nyt osaan kuitenkin katetroida, pistää insuliinia sekä jakaa lääkkeitä valvotusti. Silti on vaikea sanoa, minne sitä sitten loppusijoittuu, kun tutkin...