Ystävyys

Aloin tässä viikon lomareissun jälkeen pohtia asiaa ystävyys. Pyörittiin asuntovaunun kanssa muutamalla paikkakunnalla ja tavattiin minun elämäni tärkeitä ihmisiä. Kävimme siis sellaisillakin paikkakunnilla, joissa olen viettänyt lapsuuttani, nuoruuttani ja osan aikuiselämäänikin. Hellyttävintä oli ehkä tavata koulukaverini iäkkäät vanhemmat samassa kesäpaikassa, jossa tämän ystäväni kanssa vietettiin useita hetkiä teini-iässä.

Suuri osa vähäisestä ystäväporukastani on tulleet tutuksi joko opiskelun tai työpaikan kautta. Oikeaksi ystäväksi sanoisin juuri tällaista ihmistä, joka tuntee ja hyväksyy toisen myös tämän huonoina hetkinä. Ja toki ihania ovat myös yhteiset hauskat muistot.

Ystävyys on tosiaan jotain syvempää kuin vaikkapa vierasvenesatamissa tai campingalueilla tapahtuneet satunnaiset kohtaamiset (joihin usein liittyy myös alkoholi). Eräs veneilyä harrastanut, jo edesmennyt naapurikin sanoi kerran, että kun sairastui eikä enää pystynyt osallistumaan yhteisiin kemuihin, niin iso osa "ystävistä" häipyi.

Koska olimme liikkeellä pitkän auto-asuntovaunu-yhdistelmän kanssa, ei ihan jokaista haluamaansa ystävää ehtinyt tällä reissulla näkemään, tuli aikataulutusongelmakin jo vastaan. Ensi kerralla sitten.

Ystäviin kyllä kannattaa pitää yhteyttä ja nähdä välillä vähän vaivaakin sen eteen. Ei ole kiva ajatus se, että vanhana ja ehkä leskeytyneenä sitten joutuu pohtimaan, että onko ketään, kenelle soittaa ja tavata.