Sitä sun tätä, eli työtä tauotta.

 Huomasin, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Aika on mennyt melkolailla töitä tehdessä ja töistä palautuessa. Ensin oli 2,5 kk duunia varhaiskasvatuksessa, sitten viikon loma, jonka olin flunssassa, ja nyt olen kesäkuun loppuun saakka eräässä vammaisten asumispalveluyksikössä nimikkeellä avustava ohjaaja, ja samalla teen myös opiskeluihini kuuluvaa näyttöä.

En ole varma, kumpi työ on kiinnostavampaa vai onko kumpikaan. Varhaiskasvatuksessa risoo toki se jatkuva meteli, mutta positiivisia puolia on mm aina vapaat viikonloput. Vammaisten asumisyksikössä on tosin epäsäännöllinen työaika, mutta on myös melko leppoisaa, ja on myöskin aikaa syödä lounas rauhassa ja jutella työkavereiden kanssa. Eikä ole jatkuvaa meteliä. Tosin olo siellä on itsellä hiukan epävarma, koska en ole aiemmin toiminut tällaisessa yksikössä.

Nyt osaan kuitenkin katetroida, pistää insuliinia sekä jakaa lääkkeitä valvotusti. Silti on vaikea sanoa, minne sitä sitten loppusijoittuu, kun tutkinto valmis. Stressinsietokykyni on melko heikko ja lisäksi rakastan vapaa-aikaa aina vaan enemmän. Ehkäpä asiat järjestyy omalla painollaan.

Mitään muuta erityistä ei oikeastaan nyt kuulu. Anoppi menehtyi toukokuun lopulla. Ikää oli jo paljon ja kuolema oli odotettavissa. Hautajaiset parin viikon päästä.

Itseä jotenkin stressaa oma vanheneminen, joka on väistämätöntä mutta epämukavaa. Tuntuu jotenkin, että oma tekeminen vähän jumiutunut ja vuodesta toiseen toistuu samat asiat samssa ympäristössä. Jos tiedät, mitä tarkoitan 😉