Onnenkeksejä

 

Tänään koiranpissatuslenkillä tuli pohdittua onnellisuutta.  Tuli muuten myös ensimmäisen kerran tänä syksynä mieleen, että olispa sormikkaat olleet käsissä. Tuolla merenrannassa tuuli melkolailla.

Ihminen tavoittelee kovasti onnellisuutta. Välillä mietityttää, että tavoitteleeko sitä oikeasti omaa onnellisuutta vaiko sitä, mitä normaalisti pidetään onnellisuuden mittarina. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että olen melko onnellinen. En ole koko ajan onnellinen, mutten onnetonkaan. Minulla on perusasiat kunnossa.

 Onnen tunne tulee taas useimmiten sellaisina välähdyksinä. Se voi olla joku ihan pienikin muisto ja siihen usein sekoittuu ripaus haikeutta. Joskus mieleen muistuu jopa jokin tunne ihan lapsuudesta. Jollain koulumatkalla kahlasi syksyn lehdissä ja pohti, mitä kaikkea elämässä on tai voisi olla. Suloiseen sekamelskaan sekoittui omat haaveet, luetut tarinat, musiikki ja elokuvatkin. Joita viimeksi mainittuja melko vähän tuli lapsuudessa loppujen lopuksi nähtyä. 

Televisiosta tuli muistaakseni paljon vanhoja suomalaisia elokuvia ja se maailma ei ehkä niin vahvasti puhutellut. Elokuvateattereissa käytiin harvakseltaan. En muista, mikä oli ensimmäinen näkemäni elokuva. Joku kauhuelokuva ehkä ja jokin muistikuva on myös elokuvasta, joka kertoi Hurriganesista. Kuumat kundit, Hot wheels??? Onko sen nimistä elokuvaa olemassa? (tarkistin googlesta. On. Vuodelta 1976)

Haaveilin myös Nick Noltesta (sarja Rich man, Poor man). Mutta ei se onnellisuuden tunteen tavoittelu nyt kuitenkaan liittynyt pelkästään ihastuksiin tai rakkauteen. Edes nuoruudessa. Vanhetessa tuntuu, että yhä enenevässä määrin hakee sitä onnen tunnetta omasta, sisäisestä maailmasta ja aina vaan vähemmän ihmissuhteista. Muiden ihmisten varaan ei kauheasti kannata laskea eikä ainakaan olettaa, että joku jotenkin toisi itselle ns onnen avaimet.

Ihan asian vierestä tuli mieleen, että ihminen osaa myös huijata itseään aika helposti. Ihminen voi tosiaan mielikuvitella itselleen vaikkapa onnellisen lapsuuden, hyvän parisuhteen tai pahimmassa tapauksessa sellaisen satumaisen elämäntyylin ja ulkonäönkin Nämä kaksi jälkimmäistä varsinkin somekikkailun keinoin.

Onnellisuuteen tai sen tavoitteluun liitetään usein kiitollisuus-näkökulma. Ajatus perustunee siihen, että kun kiität siitä kaikesta hyvästä, mitä sinulla on, niin ne hyvät asiat jotenkin lisääntyvät ja laajenevat. Jotkut kiittää jumalaa, toiset universumia. Ei kai siitä haittaakaan ole. Itse olen kiitollinen todella monista asioista. Olisinpa ahdistuneena lapsena ja nuorena tiennyt, miten mukavasti asiat voivat olla muutamaa vuosikymmentä myöhemmin.