Miki Liukkonen 1989-2023

 

Oli jotenkin harvinaisen järkyttävä uutinen kirjailija Miki Liukkosen menehtyminen. Ei pelkästään siksi, että hän oli kuollessaan 3 vuotta nuorempi kuin oma poikani. Hänessä oli jotain todella ainutlaatuista ja se karisma puski läpi hänen julkisista esiintymisistäänkin.

Myönnän suoraan, etten ole lukenut ainuttakaan hänen kirjoittamaansa kirjaa. Hän tuli jotenkin tutuksi sarjasta Sivullinen, jossa hän tapasi ihmisiä, joiden elämänvalintoja tahtoi ymmärtää paremmin. Kiinnitin huomiota sekä hänen kiinnostavaan ulkonäköönsä, älykkyyteensä että myös tapaansa keskustella. Tuli kotoinen olo, onhan omiakin sukujuuriani Oulun suunnalla. Hän jotenkin hymyili koko ajan asioille, sillätavalla sisäisesti.

Suuri yleisöhän sitten tiesi hänet mm siitä, että hän oli jonkin aikaa kihloissa laulaja Behmin kanssa. Behm on nyt perunut kaikki keikkansa, Ruisrockinkin, joka tänä viikonloppuna.

Instagramissa hän kirjoitti melko suoraan olotiloistaan. "Olen voinut erittäin huonosti viime aikoina. Herään aamuisin paniikkiin ja kauhuun, illat myös kamalia. En tiedä. Tätä olotilaa, tätä tuskaa on mahdoton kuvailla. Mitä se oikeastaan on, mistä se tulee etc. (Toki syy on osin selvä monille). Mutta on todettava, etä myös jokin tässä keväässä, tässä sinfonisessa multikakofoniassa on tehdä hulluksi, ja sitten se kuinka jokainen akti, pieninkin, on tuskan ja työn takana. Etten osaa kuin kuin maata lattialla ja huohottaa pahaa oloa ulos vain jotta se samassa hetkessä palaa taas sisään. Tuntuu että olen tulossa hulluksi. Tai surusta vain vinossa. Että jokainen solu tekisi kuolemaa, olisi musta. Mieli on pelkkää murhetta ja ajattelen itseäni, etäällä, erillisenä itsestä ja sumeana. Yritän puhua ihmisten kanssa mutten osaa muuta kuin kyynelehtiä......Haluan vain nukkua mutten myöskään halua. En halua mennä ulos enkä halua olla sisällä. En halua. Siihen on tiivistetty: minä en vain halua".

Hän teki oman ratkaisunsa. Tällä viikolla. Muutamaa päivää ennen 34-vuotis syntymäpäiväänsä. Jos ei tiedä mitään masennuksesta, on tosi vaikea ymmärtää, miksi henkilö, jolla on periaatteessa koko maailma sylissään, tekee tällaisen ratkaisun. Elämä on hauras. Ihminenkin on. Kunnioittakaamme Miki Liukkosen päätöstä. Ehkäpä hän oli omasta mielestään saanut elämältä jo kaiken. Ja varsinkin antanut kaiken. Kuten uskoakseni olikin.