Kesäkiireitä

Kesä on mennyt työn merkeissä. Viikonloput ovat menneet asuntovaunuillessa tai oman kesäkaupungin antimista nauttien. Muutaman kerran tullut koettua ns ylikunto. No oikeasti vain kerran.

Työ päiväkotien yhteispäivystyksessä ollut helvetillisen raskasta, mutta positiivista ollut se, että saanut tutustua ja jakaa kollegiaalisen tuskan aivan ihanien huippunaisten kanssa. Kesällä työnteko ei myöskään ole mitenkään masentavaa tai ahdistavaa, koska kesällä kaikki on jotenkin nautinnollista, varsinkin kesäaamut.

Kaikki on kuitenkin jotenkin muuttunut ikäänkuin mikrotasolla. Useiden naapuriperheillä sama tilanne kuin meilläkin, eli koti tyhjenee. Pahnanpohjimmainenkin lentää pesästä. Lempinaapureilta kuoli koira, joka oli meidän edesmenneen koiran paras kaveri. Eräät naapurit erosivat, ja nyt taitaa molemmilla olla jo uusi sussu.

Olen voinut henkisesti hyvin, vaikka ikäkriisi koetteleekin. Tosin harmittaa se, että joka kesä suunnittelen jotain huippukesää matkoineen ja festareineen, mutta kaikki jotenkin typistyy joko ajanpuutteeseen tai sitten siihen, ettei ole kaveria, kenen kanssa mennä. Toki voisi opetella itsenäisemmäksi, mutta olen superhuono yksinlähtijä.