Lasi puolillaan

 

Nyt, kun olen taas jonkin (paitsi en tällä viikolla sairastumisen takia) aikaa tehnyt sijaisuutta päiväkodissa, niin olen huomannut, etten jaksa kirjoittaa enää mitään enkä ole myöskään tehnyt kuvataidetta koko aikana. Juurikaan mitään ylimääräistä ei oikein jaksa tehdä enää työpäivän jälkeen. No, kuoroharkoissa sekä yhdessä esiintymisessä (tai niitä oli samana päivänä kolmessa eri paikoissa) olen ollut mukana.

Työ vie jotenkin mehut eikä se ole niin kiinnostavaa, että  antaisi lisäenergiaa. Tosin aika harvalla taitaa olla sellainen työ, että sinne menee riemusta kiljuen joka aamu. Ei päiväkodissa oikeastaan ne lapset rasita. Siellä rasittaa kiire, liian suuret ryhmäkoot, melu sekä se, että osa vakkareista tuntuu luulevan, että on vain yksi ainoa tapa tehdä asiat.

Toisaalta on ihan terveellistä olla taas osa tuottavaa yhteiskuntaa. Kunhan ei tule tavaksi. Olen sanonut ennenkin ja sanon nytkin, että olen mielestäni jo oman aktiivityöurani jokseenkin taputellut. Kiintoisat ja luovat harrastukset ovat asia erikseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H