Oma kuva


 (Kuvassa Miss Universum vuodelta 1952, Armi Kuusela. Syntynyt 20.8 1934. Pituus 1,65 m)


Olin haukkupaukun kanssa lenkillä ja törmäsin sellaiseen hyvänpäiväntuttuun, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Tuttava ei ollut heti tunnistaa minua, vasta sitten kun otin aurinkolasit pois. Sanoi että ei ollut tunnistaa, kun olen kuulemma niin "nuorekas". Että olen kuulemma nuortunut 10 vuotta.

Kysymys taisi nyt kuitenkin olla lähinnä kohteliaisuudesta, vaikka toki lämmitti mieltä. Mitenkähän vanhalta olen sitten aiemmin näyttänyt? :P

Tämä, miten itse itsensä näkee, on kyllä jännä juttu. Anorektikoistakin sanotaan, että he näkevät itsensä lihavina, vaikka oikeasti ovat lähes luurangoiksi riutuneita. Mullahan on ollut koko tämän vuoden jonkinlainen kriisi ulkonäön suhteen. Kun kuoli se lemmikki tammikuussa, jäi myös joka-aamuinen lenkkeily. Tuntui täysin idioottimaiselta laahustaa tuolla ilman koiraa. Sitten tietysti tuntui, että kuntokin rapautuu ja sen myötä koko ulkonäkö. Itse asiassa olenkin inhonnut kehoani koko kevään ja kesän. Ollut ihan mursu-olo ja silti en ole jaksanut tehdä juuri mitään asian eteen. Nyt alkaa sekin helpottaa. Siis mursu-olo. Bikineihin en silti pukeudu ainakaan vielä.

Pidän kauniina hoikkuutta ja sitä että vaatteet istuu kauniisti. Mun kehopositiivisuuteen ei kuulu se, että telttoihin pukeutuminen olisi itselle ok. Mun silmissä kaunista on hoidettu ja terve vartalo. Sellainen normaalipainoinen

Niin, tämän tuttavan kehuista intoutuneena menin äsken vaaterekilleni ja aloin sovittaa vaatteita ja totesin, että mahtuu ne vanhatkin vaatteet vielä. Eli en ole lihonut niin paljon kuin kuvittelin. Ehkä vartalon muoto on kuitenkin jotenkin muuttunut. Se kuulunee myös ikääntymiseen.

Juteltiin tänään yhden toisen tutun kanssa eräästä paikkakunnan naisesta, joka toiminut nuorena missinä ja mallina ja vieläkin välillä mallina. On näyttävän näköinen ja urheilullinen henkilö. Mutta se piirre, mikä hänessä aina pistänyt silmään, on se, että hymy sammuu heti kun kamerat sammuu. Jospa tässä itse kuitenkin muistaisi välillä sen hymynkin. Vaikka liika kriittisyys vaivaa. Ja olen kyllä kiitollinen siitä, että olen suht terve eikä ole lääkityksiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

Tiistaina kuolen (dokumentti)