Joulu on rakennettu

 Tohtori Höyhen on pannut viime vuosina merkille, että jouluperinteet on muuttuneet. Joskus muinoin vielä oikeasti haettiin se kuusi metsästä tai torilta, ja hiljennyttiin kaikin puolin. Joulu jatkui Loppiaiseen saakka. Myös kaupat hiljenivät. Nyt joulu on mennyt hiukan teatteriksi ja suorittamiseksi. Pitääkö tästä kiittää ihmisten kärsimättömyyttä, somea vai mitä?

Jotenkin se Joulu lavastetaan, eli koristellaan ja otetaan kauniita kuvia upeista asetelmista, lahjapaketeista ja herkullisista ruoista, ja kun ne pakolliset pari päivää on vietetty, niin puretaan pois koko komeus. Että nyt on niinkuin joulu taputeltu ja mahdolliset jouluriidat riidelty.

Samoin olen miettinyt, että minne katoavat joulun jälkeen ne tyypit, jotka kuukausitolkulla neulovat kasapäin villaisia lahjoja? Ruokaa ja leivonnaisia tehdään sellaiset määrät että oksat pois? Ehkä he masentuvat tai jotain. Tai laihduttavat. Uuteen nousuun Joulumaasta palattua voi liihottaa esim, kun Pääsiäinen lähestyy. Sitten voi askarrella paskarrella pääsiäisistutuksia ja muuta koristelua.

Tuli ihan oma lapsuus mieleen. Kuusi haettiin lähimetsäsätä. Laiteltiin sinne itsetehtyjä koristeita ja oikeita kynttilöitä. Joiden kanssa piti varoa ettei koko kuusi kärähdä. Myöhemmin tuli sitten sähkökynttilät. Oli jotenkin jännä ja odottava fiilis. Joululaulut, joita tuli radiosta, olivat ihania. Niitä perinteisiä. Tiptaptiptap. Ruoka tuoksui, Meillä oli laatikoita, kinkkua ja karjalanpaistia, Jostain syystä pukki ehti käydä aina siinä välin, kun käytiin saunassa. Joulupäivänä kuunneltiin radiosta Noita Nokinenää (Marja Korhonen).

Kullakin sukupolvella on omat perinteensä. Tohtori Höyhenen taloudessa perheen kuusi- ja koristeluvastaava on jo täysi-ikäinen nuorimmainen. Joka joulu ostetaan lisää joulupalloja. Tosin hän lupasi, että ottaa osan palloista mukaan sitten, kun muuttaa joskus kotoa pois.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?