Ärsyttävyyksiä


 Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, onko viimeiseen kymmeneen vuoteen tapahtunut elämässä yhtään mitään, mutta alkoikin vain ärsyttää, kun alkoi muistelemaan. Ensin ärsytti se, että tuntui että ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään ja sitten alkoi ärsyttää kaikki se, mitä kumminkin on tapahtunut. Vaikka on siis tapahtunut paljon hyvääkin, mutta ei mennä nyt siihen. 

Mennään nyt niihin ärsytyksiin: 

Ärsyttää esim se, että usein haluisi olla jossain ihan muualla, mutta sitten ei saa aikaisiksi lähteä, koska väsyttää, pelottaa tai ei ole rahaa tarpeeksi. Tai rohkeutta. 

Sitten ärsyttää sellainen yltiöpositiivisuus. Kaikki ei ole aina kivaa ja kaunista ja esim onnellista lapsuutta on turha kuvitella itselleen, jos sellaista ei ole ollut. Joskus tai oikeastaan aina tekee hyvää sanoa asiat niinkuin ne on.

Ärsyttää myös se, että tavallisen näköiset tai jopa rumat lataavat siloteltuja kuvia tinderiin ja ihmettelevät sitten, kun treffit ei onnistu kuin yhden kerran. Eikö tuo nyt jo ole itsensä pettämistä?

Sitten ärsyttää se, että monet ihmiset kutsuvat puolisoaan nimellä "isäntä" tai "emäntä". Maatalossa voi olla isäntä ja emäntä, mutta tuolloin se on ammatti, Ja bordellissa ennen vanhaan oli bordellin emäntiä. Koiralla on isäntä tai emäntä, mutta ei ihmisellä. Ainakaan pitäisi olla.

Sitten ärsyttää, kun kuvitellaan toisille samat ajatukset kuin itsellä. Jotkut jopa kuvittelevat toisten elämätkin samalla ajatuksella.

Sitten ärsyttää tyypit, jotka saikuttavat syystä tai toisesta tosi usein, mutta hermostuvat heti, jos työkaveri myöhästyy tai lähtee kotiin ennen työajan loppua. Kannattaisi muistaa, että niitä muita siellä työpaikalla saattaa ärsyttää saikuttajan jatkuvat poissaolot, vaikkeivat sanokaan asiaa ääneen.

Ärsyttää ikuiset myöhästelijätkin kyllä.

Sitten ärsyttää se, että täysikäiset lapset taantuvat vanhempiensa seurassa uhmaikäisiksi. Ikäänkuin sen äidin tai isän ainoa tehtävä olisi olla vanhempi 24/7. Jostain syystä äidit varsinkin ovat tyttölasten arvostelun kohteena isiä useammin. Perseelleen menee nähtävästi aina, vaikka on kuvitellut olevansa melko hyvä äiti.

Ärsyttää se, että kovin usein suunnitellut projektit jäävät kesken tai jopa aloittamatta. Sitten ärsyttää se, kun jotkut saavat aikaiseksi vaikka ja mitä, ja ärsyttää niin että iskee kateus.

Sitten ärsyttää se, että just kun on oppinut elämän salaisuuden, ja on jopa tyytyväinen olevaan, niin kuoleekin pois. Ärsyttää, kun ei ole varmuutta siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai sammuuko sitä vain kuin tähti?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?