Karavaanarikaravaanari

                                                     Kuva ladattu netistä.

Tohtori Höyhen oli reissussa. Ihan kotimaan matkailua harjoittamassa. Viiden päivän aikana käytiin kolmen eri paikkakunnan leirintäalueella, joista parissa siis vietettiin 2 yötä. Yhdestä teki mieli lähteä kesken pois, alue oli epäviihtyisä ja hoitamaton, ja saniteettitiloja oli heikosti kävijämäärään nähden.

Pari muuta paikkaa oli superviihtyisiä. Asuntovaunureissuilla elämä aina jotenkin yksinkertaistuu. Ihminenhän tarvitsee oikeastaan vain puhdasta vettä, paikan, jossa peseytyä sekä ravintoa. Tuommoinen leirielämä on omalla tavalla myös ihmisiä yhdistävää. Välillä ehkä ahdistaa se, että ollaan niin lähellä vieraita ihmisiä, mutta asiaa auttaa se, että karavaanarit ovat pääsääntöisesti hyvin ystävällistä porukkaa. Aina moikataan, kun tavataan. No, ainakin melkein aina.

Viimeisiimmässä yöpymispaikassa tuli vaununaapureiksi pari lapsiperhettä, jotka siis keskenään kavereita. Helvetinmoisella älämölöllä saavuttiin leiriytymään myöhään illalla. Toisen vankkurin haltija oli vähän kokemattomampi, eikä meinannut osata peruuttaa ahtaaseen paikkaan, johon oli ihan pakko kuitenkin päästä. No, hiukan avustettuna sitten onnistui lopulta. 

Sitten alkoi suureen ääreen sen tutkiminen, mitä aktiviteettejä ympäristössä on. Kaikki, mitä tämä Pirkanmaalaisporukka teki, tehtiin isosti ja suureen ääneen. Kellekään ympäristössä ei jäänyt epäselväksi heidän suosikkivanukkaansa, harrastuksensa, parturissakäynnit eikä mikään muukaan. Ihan kuin olisi ollut livenä katsomassa vanhaa tv-sarjaa "Kyllä isä osaa". Taikka Kiljusen herrasväkeä. Kaikki asiat huudettiin omasta vaunusta sille toiselle vaunuporukalle. No, tyylinsä kullakin, Tohtori Höyhen taas pitää lomalla enemmän tietystä rauhasta ja hillitystä olemisesta. Mutta muuten oli siis hyvä reissu.