Tohtori Höyhen

  Paljon kirjoitetaan toksisesta positiivisuudesta. Sehän tarkoittaa tilannetta, jossa myönteistä asennetta vaaditaan tai korostetaan siten, että se vähättelee aitoja tunteita (erityisesti negatiivisia tunteita ja vaikeita tilanteita). Kyllähän sitä välillä tuntee itsensä aikamoiseksi valittajaksi, mutta kyllä se valittaminen ja rehellisyys omia tunteita kohtaan myös vapauttaa. Itselleni ei sovi se kulta- tai hopeareunuksen näkeminen jokaisessa paskassakin asiassa. Vaikkakin osaan olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota tässä elämässä olen saanut osakseni. Reagoin ja ärsyynnyn kohtalaisen nopeasti. Olen itsekin miettinyt (viimeksi tänä aamuna) sitä asiaa, että miksi minulla on esimerkiksi monia työpaikkoja kohtaan hyvin jyrkkä ja epäilevä asenne. Tiedän syyn. Esimerkiksi vaatetusalalla toimiessani asiakkaat pitivät minusta ja minä heistä ja samoin päiväkodeissa tulin toimeen yleensä hyvin lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Ja sama myös hoitoalan paikoissa. Olen ollut hyvä työssä...

  Olen jotenkin viime aikoina hämmästellyt itseäni ja lähinnä tapojani ajatella. Pitäisiköhän lähteä terapiaan? Tuntuu nimittäin siltä, että jotkut lapsuuden traumat ovat pulpahtaneet uudelleen pintaan. Lapsena siis koin usein olevani jotenkin ulkopuolinen, erilainen ja yksinäinenkin. En oikeastaan tarkasti osaa sanoa, että miksi. Ehkä se liittyy jotenkin erityisherkkyyteeni (jonka olen diagnosoinut itse). Aistin asiat aika vahvasti.  Olen vaan viime kuukausina huomannut, että ajattelen asiat jotenkin oudosti ja jopa voisi sanoa että lapsellisesti. Minusta tuntuu hyvin siltä, että olen jotenkin näkymätön. Että esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa muita kuunnellaan enemmän kuin minua ja tunnen siis itseni jotenkin "sivuutetuksi". Ilmeisesti itseluottamuksessani on nyt jokin häiriö. Olen kuitenkin mielestäni ihan älykäs ja mieheni mukaan myös kaunis nainen. Eli ei mitään syytä kokea itseäni jotenkin huonommaksi kuin muut. Täytyy seurata tilannetta.

  On ollut melko viileähkö kesä. Kaikki kasvit kyllä kasvaa kohisten, koska vettä on riittänyt. Tosin kasvihuoneessa kaikki etenee melko hitaasti. Juhannuskin oli ja meni. Mökkeiltiin 4 päivää omassa porukassa ja se oli ihan mukavaa. En pyydellyt ketään viettämään tätä keskikesän juhlaa kanssamme, koska jotenkin olen aika kyllästynyt ihmisiin, joille ei koskaan mikään sovi tai mitään ei ainakaan voi lyödä lukkoon tai itse ehdottaa.  Mökillä, joka sijaitsi Raumalla, oli huonosti lämpiävä ulkosauna ja ulkohuussi, mutta itse mökki oli kiva ja pieni ja siellä oli myös ilmalämpöpumppu. Tällä reissulla tarvittiin lämmitystä, ei viilennystä. Katetulla terassilla oli kiva istuskella ja katsella kaunista järveä. Tuli kyllä pari kertaa pulahdettuakin tuonne jääkylmään veteen eli talviturkki on heitetty. Luonto siellä mökillä oli muutenkin hurmaavaa. Paljon saniaisia aluskasvillisuutena mäntymetsässä ja erittäin kaunista ja puhdasta kaikin puolin. Juhannus oli siis onnistunut. Ruokaa oli...

  Luin jotain haastattelua siitä, miten  henkilö kertoi etäiseksi ja vieraaksi jääneestä isästään, joka asui siis toisessa maassa. Isää ei kauheasti kiinostanut se, että hänellä on lapsi jossain. Haastateltava henkilö  myös jatkoi jotenkin näin että "isäni oli myös tunnettu hurmuri ja naistenmies".  Aloin miettiä, että jostain syystä noilla määreillä (hurmuri ja naistenmies) tästä henkilön isästä kuitenkin välittyi jonkinlainen positiivinenkin kuva, tai että "no ok, ymmärrettävää, ettei ollut aikaa lapselleen, koska oli hurmuri ja naistenmies". Jos haastateltavan henkilön isä olisi kuvailtu vaikkapa sanoilla "itsekäs ja kuivakka kirjanpitäjä, jolla ei ollut juurikaan ystäviä", niin heti mielikuva olisi paljon huonompi ja tuomitsevampi. Ehkä joku saa kiinni tästä ajatuksesta, jota hain. Haen tällä sitä, että miten isoa osaa kaikessa näyttelee henkilön habitus. Jollain tavalla tuntuu, että ulkoisilla avuilla varustetulle henkilölle ehkä suodaan enemmän vapau...

  Olin taas aamulla kuntosalilla ja tuli taas pohdittua tuota painonhallintaakin. En ota nyt yhtään kantaa siihen, että sanotaan että tietyt lääkkeet  lihottavat ja lisäävät painonhallinnan ongelmia. Varmasti on niin.  Lähinnä aloin pohtia, jälleen kerran sitä, miten paljon rahastetaan  ihmisiä laihduttamisen merkeissä. Itsekin ikuisena viiden kilon pudottajana ostin viikko sitten tuotetta nimeltä Formoline, jonka pitäisi sitoa nautitusta ruoasta rasvaa. Siitä en osaa sanoa mitään, mutta itsellä on ollut tuloksena ainoastaan kova vatsa ja kaksi lievää migreenikohtausta. Ja olen siis juonut paljon vettä, kuten ohjeissakin neuvottiin.  Myös monenlaisia ostettavia ruokavalioita on saatavissa, mutta kaikkihan perustuu siihen, jaksaako niitä ohjeita noudattaa. Tiukka ketoruokavalio kyllä laihduttaakin, mutta sitä pitäisi jaksaa noudattaa koko loppuelämä. On siis aika nautintoja rajaava. Yksi asia, mikä minulla ei mene jakeluun, on se että paljon vaahdotaan siitä, ett...

  Kesä on kyllä ihmeellinen. Tai lähinnä siis auringon voima. Eilen oli niitä ensimmäisiä, oikeita hellepäiviä. Auringossa tulee mukavan raukea olo ja kaikki tuntuu helpolta. Ei todellakaan ole ihme, että me pohjoismaalaiset olemme paljon jäykempiä ja vakavampia kuin etelämaalaiset. Ehkä juuri siksi pohjoismaissa käytetään paljon päihteitä, koska yritetään tavoittaa se olotila edes kemiallisesti, joka auringon alla elävillä on ihan jo äidinmaidossa saatu. Olen kova ajattelemaan kaikenlaista. Nyt viimeksi ajattelin, että ilmeisesti minulla on jonkinlainen ikäkriisi. Joka mennee varmasti ohi sitten, kun olen aikani kärvistellyt. Itseluottamus on jotenkin heikentynyt. Ei pelkästään se, että ulkonäkö rapistuu. Myös se asia vaivaa, että jotain haluan vielä tässä elämässä saavuttaa. En tarkoita rahaa, vaan jotain ihan muuta. Jotain sellaista, että minusta  jäisi jälki tähän maailmaan.  Plus että saisin elää vielä sellaisia tunteita ja asioita, joita kaipaan nyt. Joskus minulle ...

  Törmäsin, tai en törmännyt vaan näin onneksi vain kaukaa henkilön, jonka joskus tunsin. En olisi välittänyt nähdäkään. Tyyppi nyt kuitenkin talutteli onnessaan  tikkumaisen laihaa, akateemista naisystäväänsä.  Silloin, kun vielä tunsin tämän henkilön, hän oli naimisissa. Tyyppi oli sellainen kulissien pystyttäjä, vaikkakin luulen, että hänen maineensa ns sarjapettäjänä oli kyllä useankin henkilön tiedossa näinkin pienellä paikkakunnalla. Korneinta on se, että tyypin LinkedIn profiilissa taitaa yhä lukea että "puoliso, isä"...ja jotain muutakin yhteuiskunnallisesti hyväksyttävää. Luulisi, että joku itsekritiikki koskisi sarjapettäjääkin, mutta nähtävästi ei. Mietin nyt vain sitä, että tämä nykyinen naisystävä vaikuttaa jopa herttaiselta ja ehkä hyväuskoiseltakin (kaikki me ollaan hyväuskoisia kunnes tulee se täystyrmäys), joten lienee ihan helppoakin esittää rakastavaa miesystävää niin kauan, kun omat tarpeet suhteessa täyttyvät. Jonka jälkeen alkaa se ns salattu elämä. ...