Toksista
Kyllähän sitä välillä tuntee itsensä aikamoiseksi valittajaksi, mutta kyllä se valittaminen ja rehellisyys omia tunteita kohtaan myös vapauttaa. Itselleni ei sovi se kulta- tai hopeareunuksen näkeminen jokaisessa paskassakin asiassa. Vaikkakin osaan olla kiitollinen kaikesta hyvästä, jota tässä elämässä olen saanut osakseni.
Reagoin ja ärsyynnyn kohtalaisen nopeasti. Olen itsekin miettinyt (viimeksi tänä aamuna) sitä asiaa, että miksi minulla on esimerkiksi monia työpaikkoja kohtaan hyvin jyrkkä ja epäilevä asenne. Tiedän syyn. Esimerkiksi vaatetusalalla toimiessani asiakkaat pitivät minusta ja minä heistä ja samoin päiväkodeissa tulin toimeen yleensä hyvin lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Ja sama myös hoitoalan paikoissa. Olen ollut hyvä työssäni. Sen hyvän fiiliksen vie helposti pois ja mitätöi huono pomo tai työkaveri. Se Pirkko, Kiia tai Susanna, jolla on vahva visio siitä, mikä on ns ainoa oikea tapa hoitaa asiat. Joka pahimmassa tapauksessa kadehtii sitä, jolla asiat sujuvat luontevasti.
Olen ollut muutenkin huomaavinani, että sellainen maalaisjärjen käyttö on vähentynyt. Sitä ei saisi käyttää, vaan kaikki oppi on luettu kirjoista ja sen kirjoitetun takana pysytään, toimii se tai ei. Ikäänkuin elämänkokemuksella ei olisi mitään merkitystä. Puhutaan hienoja termejä käyttäen, ja silti kaikkea tarkastellaan jotenkin ulkopuolelta, pinnasta. Korostetaan ehkä liikaakin koulutusta, vaikka vaikuttaa siltä, että monikaan ei ole oppinut mitään tutkinnoista huolimatta.
Olen nykyään aika väsynyt maailman menoon ja ihmisiinkin, jotenkin kaikki on muuttunut pinnalliseksi hötöksi, jossa jokainen sitten yrittää nousta vähän toisia paremmaksi. Sen hölmöyden ja pinnallisuuden näkee myös politiikassa. Asioista ei keskustella oikeasti ja samaan aikaan tehdään sitten toisiaan kumoavia päätöksiä tai keksitään samaa pyörää yhä uudelleen. Ilveilijöiden maailma.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!