Spaata ja muuta

 

Kävin äskettäin sellaisessa päivä-spassa kasvohoidossa. Paikka oli sisustettu hyvin aasia-vaikutteisesti: oli hämyistä, puisia patsaita ja koristeita ja kasveja, jotka olivat muovia, koska tuskin moista puutarhaa voi ylläpitää elossa hämyisässä tilassa ja ovat myös asiakkaiden allergiariskin takia mahdottomia). Kaikkialla soi hiljaa sellainen meditointimusiikki. Ihana tunnelma.

Minulla oli tunnin kestävä klassinen kasvohoito. Se oli etupäässä ihanaa höyrytyksineen ja hierontoineen ja naamioineen, toki ihon puhdistaminen myös nipisteli jonkin verran. Hoitajakin oli aasialainen syntyperältään ja otteet olivat hyvän jämäkät, ei mitään löysää hipsuttelua tai pelkkää sivelyä. Lisäksi hän hieroi dekolteealueen, yläselän sekä päänahan. Se oli aivan taivaallista. On muuten yllättävän paljon hermoja tuossa rinnan yläosassa (rintalasta) sekä päänahassa.

Tämän tunnin kestäneen session jälkeen oli todella euforinen olo. Aion mennä uudestaankin. Tuntihinta oli 70 euroa, mutta eihän tuolla joka päivä ravatakaan. Lisäksi minä maksoin hoitoni lahjakortilla, jonka sain melkein vuosi sitten ja se oli menossa vanhaksi.

Juttelin hoitoa tehneen naisen kanssa juuri siitä, miten itsestäkin pitää pitää huolta. Hän sanoi, että muuttuu itse vihaiseksi, jos kehossa on lihasjumeja. Tottakai kipu kehossa onkin ärsyttävää. Minua harvoin sattuu mihinkään, mutta nyt on ollut pari viikkoa yläselkä kipeä. Väsyneen ja jännittyneen tuntuinen. En tiedä, johtuuko siitä, että olen taas kutonut sukkia ahkerasti vaiko siitä, että kuoroharjoitukset alkoivat taas, ja kun kolme tuntia roikottaa laulukansiota käsissään, ei ihme, että niska ja selkä ja kädetkin jännittyvät. Täytyisi ottaa nuottiteline käyttöön, minulla on kyllä sellainen kotona.

Kehosta, mukaan lukien kasvot ja hiukset, kannattaa kyllä pitää huolta. Olen kyllä kotioloissakin pyrkinyt käyttämään vartalovoiteita ja hiustenhoitotuotteita. Enkä lähde hompsuisena ihmisten ilmoille tai ainakin yritän olla lähtemättä (koiralenkkiä ei lasketa, sen teen yleensä joku yöpaituli päällä ja farkut jalassa aamuisin). Olen ulkonäkööni kohtalaisen tyytyväinen, lukuunottamatta keskivartaloa, josta en meinaa millään saada pois niitä ikuista viittä kiloa. Tai en siis ole tarpeeksi sitkeä, koska minun iässäni vyötärö ei enää kapene  sillä, että on vähällä ravinnolla muutaman päivän. Mietinkin tänään aamulla suihkussa, että joko alan nyt tarmokkaasti muokkaamaan kehoa tai sitten tyydyn siihen, että ei enää tiukkoja ja liian paljastavia vaatteita minulle. 

Voi, niin kauniita kuin ovatkaan lyhyet, muotoonleikatut mekot. Onneksi osaan pukeutua niin, vanhana vaatealan ammattilaisena, että korostan hyviä puolia ja yritän häivyttää vähemmän imartelevia osia. Liian tiukat vaatteet eivät pue ketään. Lisäksi kauppojen vaatekokoihin on ihan turha tuijottaa. Tein sellaisen muutoksen myös vaatekaapissani, että olen nyt heittänyt kierrätykseen suurimman osan niistä "tätä voisi joskus vielä käyttää"- vaatteista enkä myöskään jättänyt jäljelle ns rönä- tai mökkivaatteita. Asuntovaunuunkin otan mukaan vain nättejä vaatteita. Lisäksi ostan mielestäni paljon vähemmän vaatteita kuin ennen. Ja enemmän laatua. Se on hyvä suuntaus.