Quiet quitting (hiljaiset loparit)

 

Kaverini oli laittanut fb-sivulleen hyvän artikkelin, joka käsitteli hiljaisia lopareita. Kyseessä on ilmiö, joka tarkoittaa tietoista etääntymistä työstä ja tiukempia omia rajoja.

(https://www.avecmedia.fi/bisnes/quiet-quitting-eli-hiljaiset-loparit-on-ilmio-joka-kannattaa-ottaa-vakavasti-myos-ravintola-alalla/)

Tämä artikkeli siis käsitteli ravintola-alaa, mutta pätee moneen muuhunkin alaan. Vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä on saanut tarpeekseen loputtomasta joustamisesta ja venymisestä, joka ei lopulta johda kuin uupumukseen. Kyllä henkilökunta-asiat pitää hoitaa jollain muulla tavalla kuin sillä, että jo olemassaoleva, mutta liian vähäinen henkilökunta loputtomiin uhraa voimiaan. Kun ei se raha ja työ voi olla kenellekään koko maailma loputtomiin. Tosiaan yksi ihminen pystyy tekemään vain yhden ihmisen työt ja se on riittävän hyvä suoritus.

Toki hyvä työyhteisö auttaa kestämään myös sitä satunnaista venymistäkin, joten siihen yhteishengen luomiseen  kannattaa panostaa. Se ei ole helppoa, kun monta erilaista luonnetta ja persoonaa pannaan samaan tilaan. 

Sitten ihan asian vierestä: välillä katselen erään henkilön päivityksiä ja tulen kerta toisensa perään ikäväkseni siihen tulokseen, että ihminen ei tosiaankaan aina opi virheistään ja kehity. Tämä jantteri oli parikymmentä vuotta sitten samalla työpaikalla kuin minä. Oli silloin(kin) hyvin oikeistolaishenkinen puheissaan, mutta noin muuten ihan kelpo tiimipelaaja tiettyyn rajaan asti. 

Hän laittelee nykyisin päivityksensä sellaisiksi, että kaikki näkevät ne ja tekee sen varmaankin ihan tarkoituksella. Karvat pystyssä olen seuraillut hänen tarinointiaan. Ihan silmät kirkkaina tunnustaa olevansa patamusta porvari ja ylistää Björn Wahlroosia. Ilmeisesti elämä ei edelleenkään ole kolhinut häntä millään tavalla, kun myötätuntoa  ja ymmärrystä ei tunnu heruvan juurikaan oman navan ulkopuolelle. Onnea hänelle, että on ilman erityistä lahjakkuutta (röyhkeyttä ei luettane varsinaisesti lahjakkuudeksi) onnistunut pysymään kultapossukarsinassaan. Hänen maailmansa on tuntunut pysyneen erittäin miellyttävänä ja mustavalkoisena, ilman notkahduksia. 

Eilen, kun katsoin uutisia, joissa mm kerrottiin Putinin ja Kim Jong-unin neuvotteluista koskien mm asetoimituksia, niin kyllä tuli se olo, että ihmiskunta ei ole kehittynyt lainkaan. Sama olo tuli, kun kerrottiin Libyan tilanteesta, jossa nyt muitakin ongelmia kuin pelkkä sotiminen. Ihmiskunta tosiaan suistaa itsensä tuhoon (jollei luonnonvoimat hoida asiaa sitä ennen). Asioita ratkaistaan yhä vain aseilla ja väkivallalla. Sairasta.