Tiistaina kuolen (dokumentti)
Dokumentissa seurataan hänen elämäänsä viimeisten kuukausien aikana. Hän joutuu myös matkustamaan Belgiaan saadakseen kuolinapua, sillä eutanasia ei ole sallittua Tanskassa. Lisäksi lupaa eutanasiaan pitää erikseen anoa ja siihen liittyy keskusteluja useammankin lääkärin kanssa. Joka toki ymmärrettävää.
Tuntuu tosiaan kohtuuttomalta, että ei ole mahdollista kokea arvokasta kuolemaa omassa maassa, itse valitussa paikassa, läheisten ympäröimänä. Nielsen joutuu tekemään hankalan ja kivuliaankin lentomatkan, eikä hänen riepottelunsa pyörätuolista toiseen ja lentokoneen penkkiin ole mitään kaunista katseltavaa. Hänellä on hiukan tuntoa olkapäissä ja kivut ovat kovat liikuteltaessa. Siinä on useampikin mies nostamassa häntä.
Nielsen on keskustellut asiat läpi läheistensä kanssa. Suurin osa ymmärtää hänen päätöksensä. Hänellä ei ole toivoa paranemisesta eikä hän halua olla viimeisiä vuosiaan (joita hyvinkin olisi saattanut tulla vielä parikymmentä) muiden avun varassa. Järki toimii kuin partaveitsi, kaulasta alaspäin ei mikään. Hän kuvailee olevansa kuin syötettävä vauva.
Hän saa toteuttaa vielä viimeisiä haaveitaan eli pääsee avustettuna vielä kerran sukeltamaan jättimäiseen altaaseen haiden kanssa.
Eutanasian hetki Belgiassa on koruton ja asiallinen. Ensin hän saa unilääkkeen suoneen ja kun hän on syvässä unessa, tulee se kuolettava ruiske, joka pysäyttää sydämen. Viimeinen kuolinhenkäys on syvä huokaus ulospäin.
Hän oli suunnitellut myös muistotilaisuutensa. Sitä ei ohjelmassa esitetä, mutta hän äänitti sinne erään laulamansa laulun.
Tämän dokumentin toimitti Anders Lund Madsen. Kannattaa katsoa.
katsoin myös Areebasta tuon dokumentin, oli kyllä aika liikuttava. Juuri tuo retuutus pyörätuolista toiseen ja lentokoneen istuimelle, se oli kamalaa katsottavaa.
VastaaPoistaHän sitten kyllä kuoli rauhallisesti omaan p-tuoliinsa. Minua itketti ihan hirveästi. Siinä kai suree myös omaakin kuolevaisuuttaan samalla.
Hyvä, koskettava dokumentti.