Taiteilijaelämää

 

Aloin katsoa Areenasta mielenkiintoista sarjaa nimeltä Taiteilijaelämää. Sarjassa tutustutaan kuuteen norjalaiseen nykytaiteilijaan ja heidän taiteilijaesikuviinsa. On supermielenkiintoinen sarja, suosittelen.

Jotenkin tässä taas ryhtynyt miettimään omaa itsekritiikkiäänkin. Sain kuvien tekemisen jo hyvään alkuun, mutta kuten jo eilen taisin kirjoittaakin, niin työelämä vie taas energiaa niin, ettei sitä meinaa riittää enää vapaa-aikana mihinkään luovaan toimintaan. 

Niin, siitä itsekritiikistä piti kirjoittaa: ehkä liikaa tulee pohdittua sitä, että osaako tehdä ns näköistaidetta. Hyvä piirustustaito on toki aina plussaa, mutta onko se tärkein asia, kun tehdään maalausta? Eikö kuitenkin ole katsojaa kiinnostavinta taulun sanoma eikä se, kuinka täydellinen se on teknisesti? Voihan olla teknisesti vaikka miten hyvä, mutta jotenkin muuten täysin tyhjä.

Oikeastaan parasta, mitä voi tehdä, on se, että sulkee silmänsä ja korvansa kaikilta ulkopuolisilta ärsykkeiltä ja alkaa maalata rennolla otteella sitä omaa, sisäistä maailmaansa ja katsoa, mihin se johtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H