Köyhyys
Nyt viimeksi osia vaihtoivat nainen, joka oli yrittäjä/galleristi/taiteilija ja toinen nainen, joka puolestaan oli työkokeilussa oleva yksinhuoltaja, jolla siis vielä yksi, lähes aikuinen tytär huollettavanaan.
En ala nyt tarkemmin tekemään mitään keittiönpöytäpsykologista analyysiä kummastakaan, mutta sellainen ajatus tuli mieleen, että voiko köyhyys tai köyhyydestä eroonpääsemättömyys joillain jotenkin geeneissä? Jotenkin vaan pisti silmään tämän varattoman koti. Ei kenenkään ihan oikeasti ole tänä päivänä pakko pitää kodissaan rikkinäistä ja likaista, vanhaa sohvaa, jota joutuu peittelemään kankailla. Lahjoitetaan-sivustoja on fb täynnä eikä ne kirppareiden tai Tori.fi:n hinnatkaan päätä huimaa. Lisäksi hänellä oli jo kotoa muuttaneita, aikuisia lapsia. Ihmettelin, miksei heistä kukaan auta edes sen verran, että korjaisi putoamaisillaan olevan kaapiston oven? Vai onko niin, että silmä tottuu niin sellaiseen nuhjuisuuteen, ettei siihen edes osaa vaatia muutosta?
Toivon tosiaan hartaasti, että ainakin tämän varattoman tytär osaisi arvostaa mm sitä, että on ilmeisen lahjakas valokuvaaja. Kävi jopa mielessä että voi kunpa tämä varakkaampi galleristi tarjoaisi vaikkapa mahdollisuutta näyttelyn pitämiseen.
Tämä "rahaton" yksinhuoltaja oli todella sympaattinen ja kiltti. Sellainen vanhan kansan ihminen, joka tyytyy vähään ja on kiitollinen kaikesta hyvästä. On silti jäätävää tajuta, että on paljon ihmisiä samankaltaisessa tilanteessa, eli rahaa niin vähän, että joutuu joskus olemaan itse syömättä, että lapsella olisi ruokaa. Siitä työkokeilusta ilmeisesti ei saa juuri mitään palkkaa. Törkeää hyväksikäyttöä sekin. Toivottavasti tämä rouva nyt sitten saisi harjoittelupaikastaan vakinaisen työn, kuten toivoi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!