Valohoitoa

Lempivuodenaikani kevät on taas täällä, joten olen enimmäkseen onnellinen. Olen myöskin tehnyt sitä sijaisuutta päiväkodissa, joten huomaan, etten jaksa iltaisin enää harrastaa vaikkapa kirjoittamista ja maalaamista. Näennäisen helppo ja rutiininomainen työ lasten parissa vie kyllä mehut. Onneksi työyhteisö on toisiaan tukeva ja lapsetkin kivoja. Tosin muutamasta ipanasta voisi kääntää volyymit hiljaiselle.

Hyvin alkanut kuntokuurini jotenkin "jäi" pois, kun en enää ehdi punnita ruokia ja laskea kaloreita. Tosin syön käsittääkseni melko terveellisesti, koska syön töissä lounaan joka päivä. Koiran kanssa lenkkeilen 2-3 kertaa päivässä ja töissä olen myös ulkona paljon. 

Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta enää tarkkailla painoani, nähtävästi olen ja pysynkin normaalipainoisena, vaikka aina toivoisin olevani timmissä kunnossa, mutta haaveeksi on jäänyt. Toisaalta en jaksa oikein tajuta jatkuvia ohjeita siitä, miten milloinkin pitäisi tai ei pitäisi syödä. Syömisen pitäisi olla nautinto ja arvostan kyllä hyvää ja tuoretta ruokaa, jossa ei säästellä voin ja kermankaan kanssa.

En muista, kirjoitinko mitään Tampereen reissusta, jonka tein viikko sitten ystävättären kanssa. Esitys oli siis nimeltään Katrina, pääroolia näytteli upeasti Jonnan Järnefelt. Esitys oli siis Tampereen työväen teatterissa. Tampere on kiva ja eloisa kaupunki, jossa voisi jopa viihtyä pidempäänkin.

Tällaista tällä kertaa. Sen Voxra-nimisen lääkkeen käytön lopetin tosiaan maaliskuisella Gran Canarian reissulla. Ei ole tullut mitään oloja tai alakuloja sen jälkeen, joten hyvä näin.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolleet lehdet

R.I.P Aira Samulin 1927-2023

Matalia maaliskuun energiatasoja