Huomioita

 

Eilen varasin ajan verenluovutukseen. Paikka aukesi vasta klo 11, joten haahuilin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja kävin ostamassa joulupukilta saadulta lahjakortilla taitettavan maalaustelineen, pari kiilakehystä ja lisää valkoista akryyliväriä.

Sen jälkeen menin vielä kahville, ja siinä vaniljalattea särpiessä olinkin taas mielipuuhassani eli tarkkailemassa ihmisiä. Lähinnä tiskillä käväisi nuorehkoja ihmisiä, ja tiskin takana olevalla nuorella naisella riitti kiirettä, kun otti sekä tilaukset vastaan että valmisti kahvit. Vähän myöhemmin hänen avukseen saapui onneksi toinen työntekijä.

Höristin korviani, tai kuulin kyllä höristämättäkin viereisen pöydän keskustelun. Siellä kävivät keskustelua, jos oikein arvasin, jonkun yrityksen pienempi päällikkö ja saman ketjun isompi päällikkö, jolle tämä pienempi päällikkö oli jotenkin tilivelvollinen keskustelun sisällöstä päätellen. Siellä käsiteltiin aihetta "mitä on hyvä palvelu". Tämä pienempi päällikkö puhui mielestäni käsittämättömiä itsestäänselvyyksiä, kuten että kun asiakkaalta vaikka kysytään hampurilaisbaarin tiskillä, että ottaisiko tämä paprikamajoneesia vai valkosipulimajoneesia, niin se on palvelua. No, onhan se tietysti. Tuntuu, että nykypäivänä se, että joku edes puhuu sinulle henkilökohtaisesti, kaikkien koneiden ja automaattien ohi, niin on jo sitä palvelua.

Kävin vaan myöhemmin pohtimaan, että se, mitä minä pidän jotenkin itsestäänselvyytenä, ei olekaan sitä minua 30 vuotta nuoremmille. Ja vaikka minä omasta mielestäni tiedän, mitä on oikeasti hyvä palvelu, niin kaikki eivät tiedä, ja siksi se pitää opetella. Lempisanontani taitaa nykyään olla se, että "joku keksi taas pyörän uudelleen", ja sitä tapahtuukin koko ajan enenevissä määrin minun näkökulmastani.

Mietin muuten tänä aamuna koiralenkillä, etten missään tapauksessa ole vielä valmis kuolemaan. Vielä ei ole se olo, että kaikki on nähty. Jotenkin tuntuu, että on vielä paljon elämättä ja kokematta. Olen myös tajunnut, että aika paljon olen tehnyt "vääriä" valintoja. Tosin sitähän sanotaan, että ei ole vääriä valintoja, on vain valintoja. Ja joskus se elämä vaan menee tiettyyn suuntaan ja huomaat olevasi jossain virrassa, halusit tai et.

Olen esimerkiksi lähtenyt aikoinani opiskelemaan ihan väärää alaa. Ei ihme, ettei minusta valmistumisen jälkeen tullut henkilöä, joka olisi jaksanut vaikkapa suunnitella toppavaatteita seuraavat 30 vuotta. Vapaudenkaipuuni ja nopea kyllästymiseni asioihin johti mm siihen. Ja myös oma epävarmuus siitä, mitä oikeasti tahdoin.

Olisi alunperinkin pitänyt vaan rohkeasti hakea opiskelemaan kuvataiteita ja kirjoittamista. Mutta nythän voin tehdä niitä molempia. Ja toki olen vuosien aikana tehnytkin, varsinkin kirjoittanut. Kuvataiteiden kohdalla olen elänyt jossain ankeassa pussissa viimeiset parikymmentä vuotta, mutta nyt löytyi taas tekemisen ilo. Samoin käynyt laulamisen kanssa.

Tuntuu, että minulla on suuri ja koko ajan kasvava tarve luoda uutta ja tuoda sisimmästäni ulos asioita. Ja nythän sinne sisimpään on kertynytkin jo paljon "matskua", josta ammentaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H