Helmikuu

 

Helmikuu    

Helmikuun nimi tulee jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Lounais-Suomessa on sanottu, että »mettä on jäähelmes». Itä-Suomessa metsä on »tilkassa» ja lännempänä »pyynsilmällä» tai »vesihilkalla». Sään tarkkailu oli tärkeää, sillä sydäntalven ensimmäisestä suojasta laskettiin 200 päivää rukiin tuleentumiseen.

Helmikuu on jälkimmäinen sydäntalven kuukausista eli »pikkutammi». Itä-Suomessa sitä on kutsuttu kaimaloksi eli kaimalkuuksi. Nimi tulee siitä, että pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo.

Helmikuuta pidettiin isoveljeään pahantahtoisempana. Se ei kuitenkaan onnistunut olemaan niin kylmä kuin tammikuu vaikka olisi halunnut. »Kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa», helmikuu valittelee.

Kylmää helmikuussa kuitenkin useimmiten riittää. Talvi on kylmimmillään Etelä-Suomessa helmikuun alkupäivinä ja Pohjois-Suomessa tammikuun lopulla. Helmikuu on myös pyryinen, mikä näkyy sanonnoissa kuten »helmikuu kinosten käärittäjä». Helmikuun pitkiä suojia ei otettu vastaan hyvällä, sillä ne ennustivat pitkää ja kylmää kevättä. Helmikuun helpot päivät maksettaisiin maaliskuulla.

Sydänkuun loppupuolella seurattiin monia muitakin kevään etenemistä enteileviä merkkejä. Jos ruukkukasvit alkoivat kasvaa jo helmikuussa, odotettiin varhaista kevättä. Samoin tehtiin, jos kissan kiima osui helmikuun alkupäiville. Sumuisten ja kuuraisten helmikuun aamujen uskottiin vuorostaan ennustavan elokuista hallaa.  (Ylläoleva teksti Taivaannaulan nettisivuilta)


Olen tosi iloinen, että on jo helmikuu. Tämä talvi on toistaiseksi sujunut kivuttomammin kuin alunperin kuvittelinkaan. En ole mitenkään erityisesti kaivannut lunta, joka täälläpäin Suomea lähinnä sataa ja sulaa. Ja lisäksi kaikesta sähkönhinnan noususta aiheutuneesta kohusta ja kauhuskenaarioista johtuen täytynee olla iloinen, että talvi ollut leuto. Ei niitä ennustettuja sähkökatkoja sitten tullutkaan.

Nyt oikeastaan odottelen maaliskuista matkaa. Samaan aikaan stressaan siitä, etten ehdi saavuttaa sitä bikinikuntoa. Nähtävästi ikä ja hormonit tekevät koko ajan tepposiaan eikä harjoittamani pätkäpaastokaan ole toiminut kuten kuvittelin. Nyt on kuitenkin vielä reilu kuukausi aikaa vältellä turhia hiilareita.

Mielialanikin on melko hyvä. Olen kylläkin saanut siitä syksyllä aloittamastani Voxra-nimisestä  masennuslääkkeestä käsivarsiin jotain ihme nokkosihottumaa. Taannoin tässä ihmettelin, että mikäs tässä nyt on, kun hoidan ja rasvaan kehoani ihan entiseen malliin ja silti käsivarsien (ja vähän muutkin kohdat) iho oireilee. Luin tarkemmin tuotteen haittavaikutuksista, ja se allerginen ihottuma kuulemma tulee joillekin. Toisaalta jännä että vasta nyt. En tiedä, uskaltaisiko luopua jo koko lääkkeestä. Sen tarkoitushan on ollut tasata mielialoja. Masennushan oireili minulla siten, että värit katosivat elämästä ja mikään ei tuntunut miltään.

Aion nyt säilyttää tämän kuoroharrastukseni. Kuvataiteet aloitinkin pitkän tauon jälkeen muutama kuukausi sitten ja nyt minua odottavat uudet akryyliväritkin. Tähän asti olen maalannut akvarelliväreillä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuolleet lehdet

R.I.P Aira Samulin 1927-2023

Matalia maaliskuun energiatasoja