A man called Otto

 

Kävin eilen katsomassa elokuvan nimeltä "A man called Otto". Filmi kertoo kontrollifriikista, leskeksi jääneestä Otto Andersonista, joka on varsinainen mörrimöykky. Naapuriin muuttaa perheensä kanssa eloisa Marisol, ja alkukankeuksien jälkeen he, Otto ja Marisol, lähes ystävystyvät keskenään.

Otto yrittää muutamaan kertaan itsemurhaakin, mutta joka kerta toimitus onneksi keskeytyy ja lopulta Otto huomaakin taas haluavansa elää. Hän paikkaa jopa vanhoja ystävyyssuhteitaankin ja muutenkin muuttuu taas aktiiviseksi osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Hän on vahvasti mukana estämässä rahanahnetta rakennuttajaa ajamasta asukkaita tekosyiden varjolla pois kodeistaan.

Elokuva on draamakomedia, ja kyllä kyyneleetkin tuli silmiin pariin otteeseen. Pääosan esittäjä Tom Hanks oli loistava, kuten aina. Hän osaa olla uskottava vähäeleisellä tyylillään. Myös Marisolia esittävä Mariana Trevino oli roolissaan hyvä. Hän on temperamenttinen ja eloisa hahmo. Ei moitteen sijaa muillekaan näyttelijöille.

Elokuva oli melko tyypillinen tarina juoneltaan, eli kuvaus siitä, miten kärttyisän, työpaikkansa menettäneen, yli 60-vuotiaan  miehen elämä etenee totaalisesta yksinäisyydestä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Sellainen lämminhenkinen ja vähän opettavainenkin elokuva. Hämärästi muistan, että Clint Eastwoodikin on ollut pääosassa jossain samantyylisesä filmissä, jossa kiukkuisesta ukosta tulee kiva.

Liitän vielä tähän loppuun faktatietoa, joka löytyi Nytleffaan.fi Sivustolta:

Elokuvan on ohjannut Marc Forster (Finding Neverland – tarinan lähteillä) ja pääosissa nähdään Tom Hanks (Philadelphia, Forrest Gump, Cast Away - Tuuliajolla), Mariana Treviño (Club the Cuervos), Rachel Keller (Fargo) ja Manuel Garcia-Rulfo (The Magnificent Seven). Elokuvan on käsikirjoittanut Oscar®-ehdokas David Magee (Paras sovitettu käsikirjoitus: Piin elämä, 2012 ja Finding Neverland – tarinan lähteillä, 2004) ja se perustuu Fredrik Backmanin kansainväliseen menestyskirjaan “Mies joka rakasti järjestystä”. Elokuva perustuu myös ruotsalaiseen elokuvaversioon, jonka käsikirjoitti ja ohjasi Hannes Holm. Elokuvan ovat tuottaneet Rita Wilson, Tom Hanks, Gary Goetzman ja Fredrik Wikström Nicastro.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikäkriiseilyä

Kuva
  Ikäkriisiä pukkaa. Ei enää samalla tavalla jaksa (viitsi) asioita, ja muistikin pätkii välillä. Viimeistään peiliin katsoessa hiffaa, että ikä EI ole vain numero.  Tiedän kyllä, että säänölliset elämäntavat, monipuolinen ruoka ja liikunta edistävät terveyttä. Myöskään labratesteissä ei ilmennyt mitään erityistä. Silti on nyt jotenkin ikääntynyt olo ja sille ei kyllä voi mitään ihmeitä tehdä. Korkeintaan voi ehkä odottaa, että kohtaus menee ohi.  En ajatellut turvautua kauneuskirurgiaan edes pienimuotoisesti. En usko, että jokin keinotekoinen aine, jota pitäisi säännöllisin väliajoin pistättää itseensä tuloksen ylläpitämiseksi, niin kohentaisi mitenkään kokonaisolotilaa. Tosin, jos olisi riittävästi pätäkkää, niin voisin hyvinkin mennä kasvojenkohotukseen. Siis kiristeltäisiin roikkuvat osat pois roikkumasta.. Ainoa lohtu tässä on se, että ikääntyminen koskettaa ihan jokaista (paitsi niitä, jotka menehtyvät nuorina). Viikon kuluttua on myös kampaajalle aika. Toivotaan, e...
Lue lisää

Miksi lyödä päätä samaan seinään toistuvasti?

Kuva
  Sain hoitoalan tutkintoni valmiiksi tuossa joku aika sitten. Viimeistä näyttöä tehdessäni mietin, että miksi ihmeessä, kerta toisensa jälkeen, hakeudun samaan ongelmaan? Se ongelma on päiväkoti työpaikkana. Ihan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta minua on aina ahdistanut se ilmapiiri, joka varhaiskasvatuspaikoissa vallitsee. Lapset ovat ok, mutta ne aikuiset eivät. Aivan käsittämätöntä valtataistelua, uhriutumista, selkäänpuukotusta etc. En tunne oloani kotoisaksi vaan lähinnä kiusaantuneeksi. Jotenkin sitä leikkiäkään ei osata ottaa leikin kannalta, vaan kaikki täytyy jotenkin liikaa sanoittaa ja dokumentoida ja selittää.Ymmärrän kyllä, että ilmapiiri on kireä johtuen siitä jatkuvasta resurssipulasta. Sekin on väärin, että on annettu kaiken nykyisen tapahtua. On jossain vaihteessa alettu pitää normaalina sitä, että sinulla ei päiväkotityössä ole mitään taukoja, vaan olet koko ajan käytettävissä. No, niihin loputtomiin teamseihin ja palavereihin tuntuu kyllä olevan aikaa,...
Lue lisää

Pöydän putsausta

Kuva
  Käytiin vuodenvaihteen kieppeillä terapeuttinen viestittely mun lapsuuden naapurinpojan kanssa. Noin yleiselläkin tasolla todettiin, että se aika oli niin eri tuolloin ja että tosiaan meidän omakotialueella taisi lähes joka perheessä olla omat tragediansa, joita muut pystyivät lähinä arvailemaan. Olin aika otettu, kun tämä mun lapsuuskaveri kertoi, että oli aikoinaan opinnäytetyössään erityisopettajuudesta kirjoittanut siitä, kuinka paljon arvosti lapsuuden naapurintyttöä (eli minua) ja jonka vuoksi myös haluaa auttaa niitä, joilla erityistarpeita. Mun lapsuutenihan oli vähän erilainen kuin monella muulla, koska olin ensin kasvattilapsi ja sitten adoptio virallistettiin vasta tuolloin, kun oli viisivuotias. Siihen saakka vatuloitiin, että oliko adoptiovanhempani liian vanhoja vanhemmiksi. Olivat siis tuolloin jo yli 40-vuotiaita. Toinen vanhemmista (äiti) jo lähempänä viittäkymmentä. Oli siis 5 vuotta vanhempi kuin isä. Ei ollut muutenkaan kauhean helppoa olla tasaveroinen perhee...
Lue lisää