Suosalo

 

Kuva sivustolta Voima Teatteri.

Martti Suosalo esiintyi eilen Elämäni Biisi- ohjelmassa, ja todellakin räjäytti pankin esittäessään kappaleen "Kohtalokas samba". Kappalehan on alunperin Eugen Malmstenin säveltämä ja Georg Malmstenin sanoittama. Myös Vesa-Matti Loiri on sen levyttänyt, ja kyseessä olikin erikoisohjelma, jossa muisteltiin kesällä edesmennyttä taiteilijaa.

Martti Suosalo (s.1962) todellakin näytti, mitä on ammattitaito. Hän oli samaan aikaan sekä traaginen että hauska, enkä myöskään tiennyt, että on noin loistava äänenkäyttäjäkin.

Hän on esiintynyt useissa elokuvissa, niitä on siis kymmeniä, ja nyt viimeksi hän esitti Junnu Vainiota elokuvassa Kikka.

Olen aina pitänyt Martti Suosalosta. Hänkään ei ole ehkä klassisella tavalla komea, mutta raamikas tyyppi kaikin puolin ja hänen kasvojaan on ilo katsella. Niistä loistaa lämpö ja myös ilo. Ilmeikkäät kasvot ovat näyttelijälle tosi tärkeät. Se, että pienillä eleillä pystyy kuvaamaan useita tunteita. Karisma on asia, joka ihmisessä joko on tai sitten ei. Se on vetovoimaa ja kykyä kantaa itsensä, ja ihan jotain muuta kuin muovinen kauneus tai hyvännäköisyys. Karisma on myös empaattisuutta ja kykyä päästää ihmiset lähelle, jonkinlaiseen voimapiiriin.

Elämäni biisi- ohjelmassa muisteltiin myös Vesa-Matti Loirin uskoa uudelleensyntymiseen ja hänen ihmeellisiä, yliluonnollisia kykyjään muistelivat myös ohjelman vieraat. Tuli taas jotenkin niin lohdullinen olo, kun itsellä on välillä ajatukset vähän solmussa sen suhteen, että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Kuuluisa näkijä Aino Kassinen (jonka luona kävi monet aikansa vaikuttajat kyselemässä tulevaisuuden näkymiä) oli opettanut myös Vesa-Matti Loiria, että miten syventää näkijän taitoja. Piti Loiria yhtenä parhaista oppilaistaan.

Edelleen en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten suuri voimavara ja lahja musiikki onkaan. Se auttaa jaksamaan ja antaa elämyksiä. Arvostan.