Persekeskeisyys (ja muita kauneusihanteita)
Nykyisin on kauneusihanteena muodokas takapuoli. Monenmoisia pepunravistelu- ja muita videoita löytyy pilvin pimein somesta. Ja jos omasta takaa olisikin littana tarakka, niin monet turvautuvat rohkeasti implantteihin.
On kyllä jännä juttu, miten kauneusihanteet vaihtelevat. Eipä kauaakaan ole siitä, kun naisten kauneusihanteena oli kukkakeppimäinen olmi, jossa ei ollut laaksoa eikä kukkulaa. Kunnon vaateripustin siis. Jos daami oli isompaa kokoa, niin tiukasti valittiin asut sen mukaan, että mikään paikka ei hylly. Nykyään naiset pukevat estottomasti stringit ohuiden housujen alle, että pylly värisee luontevasti joka askeleella. Silmänilo varmasti monille miehille. Miehethän jaotellaan kuulemma tissi- ja peppumiehiin. Tosin näin ei kai saisi kirjoittaakaan, koska taas joku pahoittaa mielensä, kuten nykyään on tapana kaikesta pahoittaa. Mutta jotenkin asian idea häviää, jos kirjoittaa "tissi- tai peppuhenkilöistä"...Tai en tiedä..
Omaa silmää miellyttää sopusuhtainen vartalo- Ja tiedän kyllä, että meiltä ei keneltäkään kysytty, millaisia haluttiin olla, kun kiinnityttiin sinne kohdun seinämään. Muutenhan olisi voinut tilata vaikkapa 180 senttisen ja gasellimaisen kehon. Tai kurveja paljon. Mutta niin vain me tavikset joudumme tyytymään tähän mitä saatiin. Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, olenhan kaikessa keskiverto, Ja terveyttä ja liikuntakykyä arvostan kyllä eniten.
Meinasinkin jo lopettaa tämän kirjoituksen tähän, mutta muistuikin mieleen muinaiset kidutustavat, joita myös kauneusihanteiksi kutsuttiin. Kiinassahan tyttöjen varpaat sidottiin jalkapöydän alle, jonka seurauksena jalat kasvoivat vääristyneeseen muotoon. Kävely oli vaikeaa, mutta jalanjälkenä oli kaunis lootuksenkukka. Karmeaa, mutta jopa huvittavaa siinä mielessä, että näin yläluokan miehet halusivat osoittaa, että heidän keskuudessaan naisten ei tarvinnut tehdä maataloustöitä. Vaappuva ja hidas kävelytapa tuli ihanteeksi. Tämä sitomisvimma jatkuikin pitkään yläluokan keskuudessa, kunnes se loppui kommunistien tultua valtaan.
Aikoinaan myös katkottiin alimpia kylkiluita, jotta uuma näyttäisi mahdollisimman hoikalta. Antiikin Kreikan ajoilta 1920- luvulle asti kaunistettiin kasvoja hurmaavan vaaleiksi lyijypuuterin avulla. Siihen moni kuoli, mutta ainakin kuoli kauniina.
Miehillekin oli omia hupsutuksiaan. Kivikoviksi tärkätyt kaulukset olivat lähes luodinkestäviä, mutta kuulemma joitakin ukkelita kuoli siten, että humalapäissään nojasi kaulukseensa, joka ei antanut piiruakaan periksi, ja sammuttuaan sitten kuoli tukehtumalla.
Maailma on ihmeitä täynnä.
Niin totta! Ihan huvittaa, miten tuo persekeskeisyys on nyt niin vahvana verrattuna johonkin parinkymmenen vuoden takaiseen. Eikä tarvitse mennä niinkään kauas. Itselläni oli nuorempana leveän puoleinen perä (kokoa oli, mutta väärään suuntaan) ja siitä tietysti kärsin. Sain sen pienenemään kuntosaliharjoittelulla ja muutenkin se ehkä näyttää nyt pienemmältä, kun kapean vyötärön tilalle on tulleet "michelinit". Mutta kyllä en lähde peffaa suurentamaan muotioikkujen ohjaamana. Terveys ja liikuntakyky ovat tärkeimmät, kuten sanoit. Niistä on pidettävä huolta vielä kun voi itse tehdä asialle jotain.
VastaaPoistaJuu, samoin. Ei houkuta ajatus silikonipakaroista ollenkaan. Samoin välillä mietityttää se innostus lisätä huuliin muhkeutta pistoksilla. Se on sitten kiva mummona kulkea huulet pistosten arpeuttamana ja muistella mennyttä kauneutta. Huhhuh!
Poista