Löytöretki

 

Kuvassa H C Andersen, joka historiankirjojen mukaan valitteli kokemiaan vääryyksiä ystävilleen ja tämä teki hänestä hankalan ihmisen. 

Tunnen oikeastaan pientä hengenheimolaisuutta häntä kohtaan. Olen kova oikeudenmukaisuuden puolustaja ja sen piirteen takia usein kahnauksissa eri tahojen kanssa. Mutta tästä piirteestäni eli oikeudenmukaisuuden peräänkuuluttamisesta en luovu. Kusipäinen käytös ei ole hyväksyttävää eikä ihailtavaa, ei työelämässä eikä sen ulkopuolellakaan. Jostain syystä positiivisen ajattelun puolesta toitottavat ovat juuri itse niitä pahimpia kiusaajia ja häiriköitä. Positiivinen ajattelu on hyvä asia kyllä, mutta ei niin, että ongelmat lakaistaan maton alle eikä edes yritetä ratkaista niitä. Toisaalta minulla on tiukka usko myös karman lakiin.

Olin eilen taas Rosenterapiassa. Edellisellä kerralla lähinnä itketti, mutta nyt nauratti. Onnen tunne jatkui koko päivän. Sain ehkä erään solmun taas auki ja myös sanoitettua sen. Olen elämäni aikana pidätellyt itseäni ihan liikaa. Perusluonteeni on villi, hersyvä ja hullutteleva. Jostain syystä olen pienentänyt itseäni ja laittanut todellisen persoonani kotelon sisään. Monissa asioissa mennyt yli sieltä, mistä aita on matalin. Hakenut oikeutusta olemassaololleni muiden ihmisten taholta. Joissain ihmissuhteissa jopa yrittänyt jotenkin muuttaa itseäni toisen toiveiden mukaiseksi. 

Olen myös silkkaa epävarmuuttani jättänyt tekemättä asioita, joita olisin halunnut kokeilla. Kuten vaikkapa teatteri. Jotenkin nuorena ajattelin, että minä en ainakaan voisi hakea opiskelemaan teatterikouluun, koska ne kaikki muut hakijat kuitenkin itsevarmoja ja kaikin tavoin minua lahjakkaampia, paremmannäköisiä ja valmiimpia. Olen siis kuvitelut paljon asioita, joille ei ole mitään todellisuuspohjaa, ainoastaan omat pelkoni ja ennakkoluuloni. 

Rakastan myös huumoria, tilannekomiikkaa ja naurunräkätystä, ja avioitunut kuitenkin tosikon kanssa, Toki tällä tosikolla paljon myös hyviä puolia, kuten vakaus ja luotettavuus. Nuorena minulla oli mies, joka sai minut nauramaan. Hassutteli ja hullutteli ja leikki sanoilla. Silloin en sitä osannut arvostaa, kun piti olla niin "aikuinen". Säälittävää, vai mitä?

Jotenkin minulla on nyt tunne siitä, että alan pikkuhiljaa hakeutua sitä elämäntyyliä kohden, joka tekee onnelliseksi ja iloiseksi. Toivon myös etsimiseni tuottavan hyvän lopputuloksen.