Kirjoja ja kommunismia

 

Esittelyteksti

Dramaattisessa historiallisessa romaanissa rakkaimmat muistot ovat kaikkein kielletyimpiä.

Helsinki 1958. Elannon leipätehtaalla vuosikymmeniä työskennellyt Sofia huomaa mustan Pobeda-auton ilmaantuneen tehtaan portille. KGB:n nahkatakkiset miehet antavat Sofialle tehtävän viedä merkillinen kirjepaketti Leningradiin, kaupunkiin, jonka hän tunsi tsaarinajan Pietarina. Siellä hän palveli Jusupovien palatsissa ja rakastui vallankumoukselliseen Borikseen, hevosrenkiin, joka muutti maailmaa.

Paluusta Leningradiin muodostuu Sofialle hänen elämänsä mittainen matka halki Venäjän vallankumouksen, Leninin valtaannousun, kommunismin rakentamisen ja hetkien, jolloin vallankumous söi omat perillisensä.

Yllä siis kirjan virallinen esittely ja kustantajahan on siis Otava. Kirja oli mielestäni todella hyvin kirjoitettu ja hahmoista oli saatu hyvin eläviä. Oli helppo lukea.

 Päivi Lipponen on kirjailijuuden lisäksi aikuislukion historian opettaja, filosofian tohtori sekä entinen SDP:n kansanedustaja vuosina 2007 - 2015.

Vaikka kirja olikin fiktiota, monet sen asiakohdat olivat faktaa, Ja tarinahan on hieno ja koskettava. Aloin itse pohtia kirjan luettuani kommunismia. Sehän tulee latinan kielen sanasta communis, eli "jaettu, yhteinen". Yhteiskuntajärjestelmä, jossa vallitsee hyödykkeiden ja tuotantovälineiden yhteisomistus.

 Haettiin yksityisomistuksen lakkauttamista ja omaisuuden tasajakoa. Marxilainen kommunismi puolestaan koetti edistää tavoitteitaan aseellisen vallankumouksen keinoin.

Kehitys ei kuitenkaan kehittynyt toivottuun suuntaan.

 Marxin mielestä kommunistista vallankumousta edellyttää sosialismin välivaihe, jota hän kutsui proletariaatin diktatuuriksi.

Hänen mukaana kriisi, jonka syinä siis omaisuuden keskittyminen harvojen käsiin sekä työläisten olojen heikentyminen, johtaisi vallankumoukseen, jonka tuloksena kommunistinen yhteiskunta ilman luokkaeroja. Kapitalismin korvaaminen kommunismilla miellettiin siis yhteiskunnalliseksi parannukseksi.

Leninismi puolestaan on venäläisen vallankumousjohtaja Vladimir Leninin ajatuksiin pohjautuva marxilainen poliittinen ja teoreettinen filosofia. Marxista poiketen Lenin uskoi alikehittyneen Venäjän olevan otollinen maa sosialistiselle vallankumoukselle. Puolue oli se,  joka edustaisi työväenluokan todellisia intresseja. Yksipuoluejärjestelmän seurauksena kilpailevia liikkeitä nujerrettiin väkivallan voimalla. 

Sitten oli vielä Josif Stalin. Hän hallitsi maata diktaattorina 30-luvulta aina kuolemaansa asti (1953). Hänen kättensä jälkiä olivat poliittiset vainot, jotka kohdistuivat vastavallankumouksellisiin. Hänen "puhdistustensa" seurauksina miljoonat ihmiset menettivät henkensä.

Jokainen lukekoon itse lisää aiheesta, nämä äskeiset tiedot olen itsekin poiminut googlettamalla. Jotenkin vaan itseä ihmetyttää, että Suomessakin tietyt piirit ihailivat kommunismia. En jotenkin ymmärrä moista. Ja sen verran olen itsekin käynyt Venäjällä, että jotenkin se on niin ristiriitaisuuksien maa. 

Ja tuo yksipuoluejärjestelmä taitaa yhä olla voimissaan. Vähänkään eri mieltä olevat putoilevat yllättäen ikkunoista tai joutuvat muihin "onnettomuuksiin". Ja täytyy ihmetellä tätä intoa valloittaa lisää maata, kun tuntuu että mistään ei osata pitää huolta. Mietitään nyt vaikka Karjalan kannasta. Siellä hienot ja huolella pidetyt rakennukset jätettiin rapistumaan, kun suomalaiset oli saatu kyörättyä jaloista pois. 

Ja entä iloinen Viipuri? Sitä kai kunnostetaan nykyään edes jonkin verran, mutta kävin aikoinaan (yli 25 v sitten) jollain bussiretkellä ja poikettiin vessaan Viipurin asemalla. Siellä likaiset kerjäläislapset kinusivat rahaa ja vanha mummo keräsi vessamaksua haisevassa toiletissa. Tai siis maksua vastaan sai wc-paperia.  Maaseudulla ajaessa näytti kuin olisi palannut jonnekin elokuvien 50-luvulle.

Ehkä kommunismiin sitten kuuluu se, että kukaan ei ota vastuuta mistään.

No, ei tästä aiheesta enempää. Menee muuten politikoinniksi.