Valoisampaa

 

Maalaus: Renoir "Dance in the country". 1883

Oma olotila tuntuu pikkuhiljaa parantuvan. Jaksan taas lenkkeillä pari kertaa päivässä villikkopentuni kanssa. Olen myös jaksanut innostua uudesta harrastuksestani, eli kuorolaulusta. Kotona olen raivannut tilaa eli vienyt säkkikaupalla vaatteita kierrätykseen ja vanhoja lakanoita eläinsuojeluyhdistykseen. Juuri sen takia, että saisin tilaa ajatuksille ja tilaa uudelle, Pari teatterireissuakin on syksylle varattu ystävättären kanssa. 

Ensi viikolla aion mennä Rosenterapiaan. Sitä suositeltiin minulle  ja miksipä en kokeilisi tätäkin keinoa, jos se auttaa minua pääsemään eteenpäin. Tuntuu tosiaan, että olen uudistumisen tiellä. En aio enää tehdä asioita velvollisuuden tai "näin kuuluu elää"-ajattelun vuoksi.

Jotenkin haluaisin todella monen asian muuttuvan, Haluaisin vaihtaa jopa asuinpaikkakuntaa. Jotenkin tämä, sinänsä kaunis mutta sisäänlämpiävä paikkakunta, on jo nähty. Uusi ympäristö voisi ihan eri tavalla antaa uutta virtaa. Enkä oikeastaan halua enää asua tällaisessa ikuisessa työleirissä. Vanhassa talossa on aina jotain  uusittavaa ja rahaa nielevää. En tiedä, mitä ihmettä teemme isolla lukaalilla sitten, kun viimeinenkin lapsista muuttaa omilleen. No, ehkä pitää uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa ja kaikki järjestyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seksi(ttömyys)

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Terve mieli