Sitä sun tätä

 

Aloitin nyt eilen lievän masennuslääkityksen. Yksi tabu päivässä, merkki on Voxra. En ole nyt edes mitenkään erityisen alakuloinen, ja värejäkin alkanut löytyä, mutta ehkä tuo lääke voi toimia jonkinlaisena lisäboostina parempiin fiiliksiin ja elämänlaatuun. Se kuorolaulun aloittaminen on myös tehnyt hyvää. Ihmisellä on kuitenkin tarve olla osa jotain yhteisöä, ja kyllä meillä luovilla ihmsillä on myös tarve ilmaista itseämme ja päästellä höyryjä.

Tästä voikin kätevästi hypätä aiheeseen hoitajalakko. En jaksa asiasta enempää jauhaa, koska informaatiota tulee joka tuutista, mutta on kyllä pöyristyttävää, jos oikeasti suunnitellaan pakkolakia, joka velvoittaisi myös irtisanoutuneet hoitajat tulemaan töihin. En osaa uskoa, että pakko olisi mikään kovin hyvä työmotivaattori. Ja kyllähän hoitajat tarvitsevat varmaankin liksaa lisää. Mutta se ei ole pelkästään ratkaisu. Tarvitaan myös hoitajia lisää niin ettei yksien ja samojen tarvitsisi joustaa loputtomiin. Ilmeisesti myös suunnitellaan jonkinlaisia "lisäkäsiä" henkilöistä, jotka ovat muistaakseni nimikkeellä hoiva-avustaja. Tässä vaan tulee mieleen, että mikä mahtaa olla näiden hoiva-avustajien asema jo ennestään hierarkisessa sairaalamaailmassa? Ovatko he sitten sitä alinta kastia, joita pompotellaan koulutetumpien työkavereiden toimesta? Toivottavasti ei.

 Päiväkodeissahan on se tyyli, että vaikka olisi mikä suurperheen äiti ja asiansa osaava, niin avustaja-nimikkeen alla mitään sananvaltaa ei ole eikä myöskään olla mukana palavereissa ja vanhempien tapaamisissa, kun taas se parikymppinen lähihoitajatyttö on mukana, vaikkei ymmärtäisi lastenhoidosta ja arkipsykologiasta  hönkäsen pöläystä. Tämä nyt oli vain esimerkki, ja ei ole tarkoitus loukata nuoria. Joskus tuli niitä varsinaisia, työhönsä leipääntyneitä lastentarhanopettajia seuratessa mieleen, että muutaman olisi kannattanut kahteen kertaan pohtia ammatinvalintaansa. Koulutuksella saa kyllä tietyt työkalut, mutta persoonanahan niitä oikeita töitä tehdän. Omaa luonnetta ei oikein voi piilottaa vaikka miten yrittää.