Onneksi

 

Minulle suositeltiin kirjaa  ja psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona olen nyt käynyt muutaman kerran keskustelemassa, lainasi minulle tämän. "Onneksi en ole enää nuori", kirjoittanut Riikka Juvonen, joka on vuonna -55 syntynyt taiteilija ja kuvittaja.

Eräs lause eityisesti osui ja upposi:

"Sisäinen esto on paksu köysi. Se on kahle, johon itse suostumme. En tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla täysin tolkuton, olla piittaamatta muista, sivuuttaa olankohautuksella yhteisössä vallitsevat säännöt ja sopimukset. Mutta joskus kasvatamme isän, äidin, aviopuolisoiden, naapureiden ja ties kenen mielipiteistä ja sanomisista mielemme pohjalle toteemin, joka seisoo siellä pystyssä kuin ankara sormi, heristäen, soimaten ja tuomiten. Vaikka kuinka koettaisi paeta, se seuraa mukana ja rajoittaa mahdollisuuksiamme tehdä asioita, joihin kykenisimme jos vain uskaltaisimme. Minä ainakin muovasin pikkuhiljaa, huomaamattani itselleni hirmuhallitsijan, joka vahti ja tarkkaili minua kulmat kurtussa."

Osui ja upposi todellakin. Onneksi sain tämän kirjan käsiini ja onneksi yritän nyt tehdä matkaa vapaammille vesille. Pois itse rakentamastani vankilasta. Ja onneksi joku osasi pukea sanoiksi tuntemukseni. En ole siis yksin, enkä niin kuvitellutkaan.