Laulelua

 

Kuoroharrastus on oikeastaan antanut sitä, mitä kuvittelinkin. Eli aina, kun sinne saa kerran viikossa rahdattua luunsa, niin mieli on hyvä. Sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi tärkein juttu  on se, että oma äänenkäyttö on parantunut. Aina ennen harjoitusten alkua tehdään myös erilaisia ääni- ja rentoutusharjoituksia.

Osa porukasta on laulanut yhdessä yli 30 vuotta, mutta kyllä koen, että minut on otettu hyvin joukkoon. Nyt tosin harjoitellaan kirkkokensertteja varten, ja se musiikin laji minulle hiukan vierasta. Osa kappaleista on mielestäni hiukan tylsiä melodioiltaan ja jopa vaikeita, koska niitähän ei yleensä tule kuunneltua tavallisimmilta radiokanavilta. Toisaalta saan nopeasti kiinni melodiasta, kun olen kuullut sen muutaman kerran.

Kuoronjohtaja ehdotti, että tulisin kuitenkin mukaan kirkkokonserttiin ainakin muutaman kappaleen aikana, mutta mietin vielä asiaa. En siis tietenkään muutamalla kerralla ole voinut oppia viittätoista kappaletta, joita muu porukka harjoitellut kuukausia.

Oikeastaan odotan innokkaammin joululauluja ja toivottavasti keväällä tulee viihdemusiikkia ohjelmistoon.