Esiripun takana

 

Jokainen meistä joutuu elämänsä aikana näyttelemään. On erikseen työrooli, parisuhderooli,  vanhemman rooli jne. Minulla oli lapsuuskaveri, josta kehkeytyi puolison ennenaikaisen menehtymisen jälkeen naistenmies. Ne kerrat, kun tavattiin, hän kertoili naisista, jotka olivat hänestä kiinnostuneita, Melko yksitoikkoista seuraa siis.

Tuo täydellisen puolison rooli on aika raskas rooli. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, ihastumisiakin ja syrjähyppyjäkin, mutta nolointa on seurata pettäjää, joka palaa reissuiltaan kotiin esittämään täydellistä puolisoa ja jos jää kiinni touhuistaan, suuttuu ja laittaa kaiken sen kolmannen osapuolen syyksi. Usein on jostain syystä niin, että varsinkin vaimot ottavat avosylin takaisin sen pettäjämiehen, eivätkä syytä miestä vaan sitä toista naista. Ikäänkuin "väenväkisin meidän Perttiä nyt vieteltiin katalan naisen toimesta". Tuo on niin kieroutunut ajattelutapa. Tietenkin, jos Pertti toistuvasti tötöilee, saattaa vaimonkin ymmärrys loppua. Ja se on ihan oikein. Eri asia on, jos ollaan sovittu tietyt pelisäännöt. Että kumpikin saa mennä mielensä mukaan, mutta kulissit pidetään pystyssä.

Jotenkin alkanut kyllästyttää älyttömästi se, miten paljon tässä maailmassa teeskennellään ja esitetään jotain ihan muuta kuin mitä ollaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H