Väärin ajateltu
Olen jo sen verran iso tyttö, että osaan kyllä analysoida syitä ja seurauksia. Vaikkapa sitä, miksi olen nyt ollut alakuloinen oikeastaan jo vuoden alusta asti. Se ei silti tarkoita, etteikö elämässäni olisi myös paljon ilonaiheita. Niitä on helppo hehkuttaa vaikka just siellä fb:ssa tai ig:ssa. Tämä Tohtori Höyhen on siksi paljon henkilökohtaisempi ja vähän mustempikin. Olkoon tämä sitten vaikka itseterapointia.
En itse asiassa pidä kauheasti siitä, että joku, joka ei edes tunne minua ja lähinnä voi vain arvailla, millainen henkilö hahmon taakse kätkeytyy, niin alkaa kommentoida sitä, miten synkkä tai harmaa olen joissain kirjoituksissani. En oikeastaan kaipaa myöskään ohjeita siitä, miten minun kannattaisi muuttaa katsantokantaa asioihin. Koska totuus on se, et tällä hetkellä en pysty. Ja juuri siksihän kirjoitan olostani avoimesti sekä käyn keskustelemassa sen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jonka kanssa teemme tällä viikolla myös sen masennustestinkin, jotta saisimme selville, missä mennään.
En ole lainkaan itsetuhoinen enkä myöskään tunne tarvetta löhötä iltapäivään asti sängyssä. Tiedän myös melko tarkasti, mikä minut on johtanut näihin tunnelmiin: Silmäsairaus (joka hoidettavissa), koiran kuolema, epätyydyttävä duuni (liikaa meteliä ja liikaa toisiaan pomottelevia naisihmisiä) ja sellainen noin 10 vuotta kestänyt elämänvaihe, jossa kaikki liian samanlaista päivästä toiseen. Eli liitto yrittäjän kanssa, joka ei nähtävästi koskaan osaa suunnitella lomiaan etukäteen, että oikeasti voisi tehdäkin jotain yhdessä. Tosin ennen koronaa reissattiin muutaman kerran vuodessa etelän aurinkoon, eli oli aina jotain kivaa odotettavaa. Olen kyllästynyt tekemään kaiken yksin. Nyt tietysti joku näppärä neuvoo eroamaan. Niin, onhan sekin ratkaisu. Siinäkin sitten omat pulmansa. Aina ei voi vain sulkea ovea ja lähteä. Tutkin tilannetta. Ja kyllä, olen reissannut myös yksin, mutta kuten totesin, niin olen kyllästynyt tekemään asioita yksin. Eikä tietenkään ole puolison vika, että minä olen seurallisempi ihminen kuin hän.
Oikeastaan tällä tekstillä koitan ilmaista sen, että haluan säilyttää sananvapauteni ja tapani ilmaista asioita. Ettei minulle tulla sanomaan että "väärin ajateltu". Mieluummin toivon ehkä, että jos kykenen yhdellekin antamaan vertaistukea näillä teksteillä, niin olen onnistunut tavoitteessani.
Ja liitossa on tarkoitus tehdä niitä asioita joita toinen ei osaa, opettaa niitä toiselle ja kasvaa yhdessä vahvemmiksi, itsenäisemmiksi ja kokonaisemmiksi. Olet kyllästynyt tekemään kaiken tosien psta? No ihan varmaan, kun alkaa tekemään asioita toisen psta sen sijaan että opettaisi kädestä pitäen miten se tehdään kunnes toinen osaa itse, tai molemmat joutuu myöntämään että on parempi jos minä tämän teen tästä eteenpäin niin on saatu yhdessä aikaan jotain mikä hyödyttää ja voimistuttaa molempia. jos aina antaa, toinen tottuu saamaan. ja jos asia on ongelma niin sehän kuuluukin julkaista blogissa johon ei halua vastauksia mutta sen sijaan kissa pitäisikin nostaa himassa pöydälle. Ero on laiskan valinta. Jotain siinä puolisossa täytyy olla kohdallaan kun jatkat ja olet jo 10 v jatkanut. Etkä ole eroamassa.
VastaaPoistaMut hei, ota kommentointi pois kokonaan ni silloin päiväkirjanomaisuus on taattu. Sananvapauteen kuuluu myös vapaus kommentoida toisen vapaasti sanomia asioita, eikö?
Juu, aina voi kommentoida. Välillä vaan tuntuu, että tulee kommentoitua jotain ihan muuta kuin mitä kirjoittaja tarkoitti. Kissa-asiaan totean, että luuletko etteikö asioita olisi nostettu välillä pöydälle? Lopputulos vaan ollut välillä laimeahko, ei kai siitä muuten tarvitsisi kirjoittaa. Ja niin, eihän tämä blogi nyt ole koskenut pelkästään mun parisuhdetta, itseasiassa sitä olen käsitellyt blogissa erittäin vähän.
Poista