Paluu arkeen
Viikonloput festarit on nyt festaroitu ja aikaa vietetty hyvien ja samanhenkisten ystävien kanssa. Samat ikäkriisit ja muut tärähtelyt tuntuvat kuuluvan asiaan itse kullakin. Onneksi asioista tosiaan voi ja kannattaa keskustella.
Eilen juttelin itseäni puolet nuoremman tuttavan kanssa työuupumuksesta. Hän totesi, että hänen kilpailuhenkisyytensä ja miellyttämisentarpeensa ajoivat lopulta väsymykseen, josta ei pelkästään lepäämällä selvinnyt. Kerroin omasta tilanteestani, eli että aloin käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kun alakulo ei tuntunut hellittävän.
Se mainitsemani käynti siellä psyk.sh:lla oli oikein mukava. Meillä toimi kemiat ja aika kului vähän liiankin nopeasti. Tarkoitus olisi nyt ainakin aluksi käydä parin viikon välein juttelemassa.
Päätin myös, ja samaa suositteli tämä hoitajakin, että annan itselleni nyt luvan unohtaa työelämän vaatimukset hetkeksi. Siis kuukausiksi. Ja palata asiaan vasta sitten, kun oikeasti tuntuu siltä että on hyvä ja vahva olo. Opettelen siis sanomaan ei, ja opettelen olemaan pelkäämättä sitä, että saatan tuottaa jollekin pettymyksen.
Tuotat pettymyksen? Hmm, jo tuo kertoo paljon, itse laitan itseni aina etusijalle jos on jokin vinossa, ei ole ihmisestä mihinkään hommaan jos ei ole sitä vastaavassa kunnossa. Pettymys minulle olisi jos et ilmoittaisi vaan painaisit ja sit romahtaisit lopulta vallan tyystin. Mietipä sitä että vaikka itsekkyys sinänsä on perseestä, on silläkin käyttönsä ja kenenkään etu ei ole pitkällä tähtäimellä että toinen tekee asioita paineessa, sairaana jopa, ja sit on pelissä ihan tyystin ties vaikka lopunelämää. Jos työnantaja alkaa vinkumaan niin lado sille tuo, ja tarjoa vielä rautalankaa jos ei mene jakeluun ;)
VastaaPoistaPitää isontaa kuvaa kun alkaa suorituspaineet ahdistamaan, ja priorisoida. Itsensä terveksi, siten voi taas alkaa tuottamaan pettymyksiä, uusin voimin ;DD Sillä joku pettyy kuitenkin, teit mitä tahansa, tai jätät tekemättä.. . jos ei muut niin sinä itse?
Jopas taas lähti keittiöshamaanikolta tarinaa.
Niin siis kukaan mut tunteva tuskin pitää mua erityisen kilttinä tai herttaisena ihmisenä, mut mun on tosiaan vaikea sanoa "ei" mukaville ihmisille, jotka vaikkapa tarjoaa mulle työkeikkaa. Mussa on ehkä vähän suorittajan vikaa.
Poista