Viimeinen kesä


 Tällä viikolla saimme kuulla suru-uutisen: tuttavamme oli menehtynyt lyhyen sairauden jälkeen. Sai diagnoosin keväällä ja muutama kuukausi oli luvattu elinaikaa. Vielä pari, kolme viikkoa sitten nähtiin, kun he saapuivat puolisonsa kanssa veneilemästä ja vaihdettiin muutama sana. Viimeiseen saakka kulki ihmisten ilmoilla sähkömopollaan. 

Meitä yhdisti sellainen hyvänpäiväntuttavuus ja naapuruus. Lapsemme leikkivät jonkin verran keskenään pieninä ja  pääsivät samaan aikaan ylioppilaiksi. Perheen miehillä oli keskenään joitain bisneksiäkin, kun molemmat yrittäjiä.

Kuolema on mystinen asia. Kuin katsoisi valokuvaa ennen ja jälkeen. Yksi toisensa perään sammuu tähti, vaikka maisema pysyy muuten samana. Ja tietysti syttyy uusia tähtiä.

En tiedä, miten sitä itse osaisi elää, jos tietäisi kuolevansa muutaman kuukauden sisällä. Kai sitä koettaisi elää mahdollisimman normaalia elämää. Laittaisi asioita kuntoon lähinnä jälkeenjääneitä ajatellen. Polttaisi ehkä vanhat päiväkirjat :)

Kyllä eilen itketti, kun sain kuulla uutisen. Ensin  ihminen on, ja sitten ei enää olekaan. Paitsi muistoissa. Jotka nekin sitten pikkuhiljaa hiipuu. Lohduttominta läheisille tietysti se, että sitä palautusnappulaa ei ole. Toinen on poissa lopullisesti. Sellaisissa tilanteissa toivoisi, että voi kunpa olisi se lapsenomainen taivasusko. Että vielä tavataan jossain. Toisaalta itse ajattelen niin, että energia ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.

Minun siskoni tekee myös kuolemaa. Luulen että kyse enää muutamasta kuukaudesta, jos sitäkään. Hän ei jaksa enää puhua kuin hetken puhelimessa, ja kännykällä ei jaksa naputella enää yhtään. Keuhkot on sanoneet sopparin lopullisesti irti. Siskon kanssa sovittiin, että nähdään seuraavassa elämässä. Molemmat on nyt omasta mielestään karmansa sovittaneet. Sovittiin myös, että sisko tulee kummittelemaan, jotta uskoni henkimaailmaan vahvistuisi.

Kommentit

  1. Jos ihminen elää täyden elämän, saa tietää vähän aiemmin että kohta on lähtö jotta ehtii laittaa asiansa kuntoon ja kuolee niin onko se suru-uutinen? Itse kokisin sen ilona, on päässyt pois tästä kurjuuden laaksosta jossa on paljon hyvääkin vaan suurin osa ajasta tuppaa olemaan totaalisen turhaa ja täytettä. Niin kuin esim television katselusta kaikki viihdeohjelmat. Kyllä on ihminen fiksu kun tuijottaa viihdettä pari-kolme tuntia päivässä, sehän se viisastuttaa. Dokumentteja edes...
    Keksin visiooni aikoinaan lohduttavan elementin - kun ihmisyydestä tulee se henkiolento niin on mahdollista että kaikki eläneet persoonat "heräävät" vaan loogisuuden ja pragmaattisuuden kannalta ei luultavaa. Saattaisi pärähtää koko henki karrelle kun luolamiehet "heräisivät" tajuamatta yhtään sen enempää mistään kuin elinaikanaan. Paitsi että nuijalla saa naisen ja ruokaa sekä voi mätkiä jätkiä ohtaan. Huvikseen tahi tarpeesta. Jos kiinnostaa tue edellinen niin vanhassa blogissa on tunniste sujen filosofiaa, nisitä postauksista löytyy myös tuo visio minkä sain v. 2000, kahdeksan vuoden miettimisen jälkeen. Tuli vastauksia. Enemmän kuin oli kysymyksiä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä oli vähän yli 5-kymppinen henkilö. En usko että olisi itse toivonut näin varhaista lähtöä.

      Poista
  2. https://sushuokailee.blogspot.com/2022/03/elaman-tarkoituksen-tayttymisesta-ja.html ja toinen: https://sushuokailee.blogspot.com/2020/12/elaman-tarkoitus-osa-1-vastoinkaymisia.html, kaksi osaa peräjälkeen. Ne on aika pitkiä postauksia, lue osissa...siis jos kiinnostaa minun selville saamistani asioista muutamat, kuten elämäni tarkoitus, elämän tarkoitusta ei luultavasti ole muutoin kuin ihmiselämänmuodon totaalisen tuhon hetkellä jolloin voi todeta että ei se tämä nyt ainakaan ollut.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin tutustua ajan kanssa näihin, kiitos vinkistä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

R.I.P Aira Samulin 1927-2023