Leirintätouhuja

 Oltiin tässä taas jokunen päivä vaunun kanssa leirintäalueella. Se on ihan rentouttava keino päästä pois kotinurkista. Toinen rentouttava aktiviteetti olisi varmaan veneilykin, mutta siihen ei riitä omat taidot ja puolisoa koko homma ei kiinnosta. Ehkä siksi, kun pitää ajella melko selvinpäin (vitsivitsi). Veneilyn sosiaalinen puoli kyllä kiinnostaisi myös. Ehkä sitten joskus. Mutta asuntovaunun kanssa kyllä selviää pienemmillä kustannuksilla. Näin luulen.

Se campingalueelle asettuminen on aina oma projektinsa. Ensimmäinen perheriita saadaan yleensä aikaiseksi sen katoksen asentamisesta paikoilleen. Ruokaa meillä on myös aina liikaa mukana, ja sitten se määrä ei tunnu mahtuvan minnekään. Mutta onhan hyvä varautua esim ydinsotaan.

Sitten kun on kaikki paikoillaan, myös se kenkkuileva pöytä koottu, niin voikin istahtaa ja ihmetellä muutaman päivän ajan.

Tarjolla on mm uimista ja uikkarisaunaa. Grillaamista. Lettuja. Tiskaamista. Kemsun tyhjennystä. Veden hakua. Radiomusiikkia. Koiran kävelyttämistä.

Ollaan löydetty kiva leirintäalue tunnin ajomatkan päässä, ja nyt sitten jätettiinkin vaunu sinne eli maksettiin kuukausimaksu. Alue on hyvin hoidettu ja aamuihmisenä rakastan sitä, että voin mennä rauhassa siisteihin ja uusittuihin pesutiloihin suihkuun. Myös viehättää ihmisten ystävällisyys. Kaikki tervehtivät ja moikkailevat ja juttelevat keskenään. Toki noilla alueilla on joskus niitä sisäpiirejä, joka ihan luonnollista, kun samat tyypit tavanneet toisiaan jo vuosia.

Minulla on joka kerta kirja mukana, mutta aina se melkein jää lukematta, kun on mukavampaa istua hiljaa ulkona katselemassa maailman menoa tai jutella puolison tai muiden ihmisten kanssa. Hauskoja kohtaamisia syntyy välillä.

Parasta tässä leirintäalue elämässä on ehkä se, että on ikäänkuin osa yhteisöä, mutta silti saa halutessaan vetäytyä. Tosin tahtoisin uudemman vaunun tai asuntoauton. Tällaisessa vanhassa vaunussa kaikki on aina vähän sinnepäin. No, eurojackpotvoittoa odotellessa, jälleen kerran.