Kehittyykö kehitys?



 Olen kyllästymiseen saakka kirjoittanut työelämästä, ja kirjoitan taaskin. Tänä aamuna mietin sitä, että eipä ole kehitys kyllä kauheasti kehittynyt työmarkkinoilla. En tiedä, kenen syy. Ammattiliitotkaan eivät ole kauheasti pystyneet asiaa auttamaan. 

Kaupan alalla vuodesta toiseen suositaan osa-aikaisuutta ja myyjäparat eivät elä palkallaan ilman tulonsiirtoja. Hoitoalalla taas kato käy. Työntekijät väsyy, palkka on kuulemma paskahko ja henkilökuntaa aivan liian vähän. Itsekin suorittanut loikkia sinne hoitoalallekin, tosin päiväkodeissa, ja täytyy kyllä sanoa, että harva jaksaa sitä maailmaa. Sielläkin henkilökuntaa aivan liian vähän lapsimäärään nähden ja paljon sairaslomia, Siellä tulevat levottomaksi sekä lapset että työntekijät.

Työelämä muutenkin muuttunut ja koko ajan huonompaan suuntaan. Pankeissa et saa palvelua, vaan sinut on pakotettu hoitamaan pankkiasiasi itse tai niin, että roikut puhelimen päässä saadaksesi apua. Sama vakuutusyhtiöiden, työkkärin, kelan ja verotoimistonkin kanssa.

Niin paljon kuin jauhetaankin työssäjaksamisesta, niin luulen että aika harvassa paikassa asian eteen ollaan tehty mitään sellaista, joka oikeasti lisäisi työntekijöiden hyvinvointia. Rahan ja tehokkuuden alttarille uhrataan suruttomasti ihmisiä. Ikäänkuin me olisimme pelkkiä koneenosia.

Täytyy sanoa, että itse ainakin koen, että moni asia oli ennen paremmin. 80-luvulla, jolloin itse aloittelin työelämääni, niin ihmisillä oli oikeasti töitä. Kaikkea ei vielä oltu automatisoitu. Toki silloinkin esimerkiksi poistettiin palvelutiskejä esim ruokakaupoissa, kun se itsepalvelu olikin äkkiä päivän sana. Samaan aikaan ihailtiin Ranskan ja Italian eksoottisia pieniä leipomoita ja juustokauppoja. Pikkuhiljaa sitten taas palautettiin ne tiskit ja palvelu. Yleisön pyynnöstä.

Aasinsiltana tähän: ehkä ei ole yhtään huono juttu, jos facebook ja instagram loppuvat tai jäävät hetkeksi pimentoon. Loppuu se saamarinmoinen kiiltokuvaelämän esittäminen ja kadehtijoillakin vähemmän kadehdittavaa. Ehkä voisimme muutenkin palata vähän hitaampaa elämään ja ihmisten kohtaamiseen oikeasti eikä leikisti.

Kommentit

  1. Otan kantaa vertauskuvallisesti - eräs nainen totesi minulle aikoinaan kun leuhusin progesta että mikään ei ole niin pysähtynyttä kuin progressiivinen musiikki :D Instan ja facen katoaminen olisi ilouutinen, ihmiset voisi taas alkaa jutella keskenään eikä virtuaalisesti. Kohteliaisuus palaisi kun naamakkain oikeasti joutuisi miettimään sanomisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä just. Ihan riittävästi ihmiset saaneet huudella ala-arvoisia kommenttejaan suunapäänä faceryhmien keskusteluissa, ja oikeasti asiassa kunnostautuneet varsinkin keski-iän ylittäneet naiset. Käytöstä voisi hiukan suitsia. Ja sit tää ihmeellinen julkisuuden henkilöiden haukkuminen. Kaikesta ei voi tykätä, mut täytyykö se oma mielipide oksentaa joka paikkaan. Tai nää hiton vauva.fi: t, joissa mellastetaan nimettöminä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuolleet lehdet

K-H