Luetun ymmärtäminen


 Luetun ymmärtäminen voi tarkoittaa montaa asiaa. Opiskelijalle luetun ymmärtäminen OIKEIN on tärkeää. Kaunokirjallisuutta lukiessa voisi ajatella, että kukin meistä ymmärtää kirjan omalla tavallaan ja eri asiat nousevat kullekin tärkeiksi. Ja jos nyt ihan pilkkua aletaan viilaamaan, niin luettuhan ei pysty ymmärtämään ellei osaa sitä kieltä, jolla teksti on kirjoitettu.

Somemaailmassa luetun ymmärtäminen tuntuu olevan välillä vaikeaa. Kirjoitin joku aika sitten omalle fb-sivulleni jotain siitä, että teen töitä nykyään siten, että minulle (kuten niille muillekin järjestelmässä oleville) tulee ilmoituksia vapaista keikoista, ja työn saa se, joka ensimmäisenä ilmoittautuu. Samaan aikaan minuun saattaa ottaa yhteyttä suoraan joku, jolle olen tehnyt töitä aiemmin. Erehdyin sitten kirjoittamaan, että en kauheasti pidä siitä, että sunnuntai-iltana aletaan kinuta töihin. 

Viikonloppu on minulle vähän pyhä asia. Johtunee siitäkin, että joskus muinoin tein epäsäännöllistä työtä, ja tavallinen vapaa viikonloppu oli luksusta. Se tunne jäänyt päälle. No, eipä aikaakaan, kun joku alkoi esitelmöidä sivullani, että hän ei ainakaan montaa kertaa kyselisi henkilöä, "jolle ei koskaan käy".  Tämä kommentoija siis oli eri alalta. Alkoi hiukan menemään Tohtori Höyhenen mittari punaiselle. En ole henkilö, jolle ei" koskaan" käy. Olen nyt vajaan kuukauden aikana keikkaillut kolmessa eri toimipaikassa. Satuin tosiaan vaan ilmoittamaan somessa. että en pidä yhteydenotoista SUNNUNTAINA. Ja tietenkään en sanonut sitä näille kahdelle henkilölle, jotka minua sunnuntai-iltana töihin kyselivät. No. tästä asiasta turha lienee vatkata enempää, koska kohta joku kertoo että "pitää olla tyytyväinen, että on töitä". Niin olenkin.

Mutta joo, tosiaan kannattaisi ensin yrittää ymmärtää, mitä toinen sanoo, ennenkuin tekee hätäisiä johtopäätöksiä ja yleistyksiä.

Jossain ryhmässä on välillä hauskaa seurata keskustelua. Joku laittaa vaikkapa maksakastikkeen ja keitettyjen perunoiden kuvan ja kysyy että "maistuisko".                                                                  Alussa tulee lyhyitä vastauksia: 

- Kyllä vaan

- En söisi

Sitten kommentointi kiihtyy:

- Miksi aina näitä ruokapostauksia??

- Miksi aina vaan toivotellaan huomenia tai hyvää yötä tai laitetaan tyhmiä ruokapostauksia? 

- Lihansyönti on murha

- En söisi ilman puolukkahilloa.

- Keksikää itse parempia aloituksia

- MInä tein makaronilaatikkoa (laittaa kuvan)

- Kiva lautanen, mitä sarjaa?

- Menkää töihin.

- Heippa kaikki, kivaa tiistaita (laittaa itsestään filtteröidyn kuvan)!

- Wau!

- Hallitus vaihtoon.

- Söisin.

.......................



------------


Kommentit

  1. Käännä se sijaispyyntö positiiviseksi: he halusivat sinne tuuraajaksi juuri sinut eikä ketä tahansa sen järjestelmän kautta. Näin minä sen näkisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, arvostan kyllä sitä, että työpanostani tunnutaan pitävän tärkeänä. Oikeastaan tilanteessa ja siinä fb-kommentoinnissa ärsytti se, että oletetaan ja yleistetään. Eli että jos koenkin ahdistavana sen sunnuntai-iltaisin tapahtuvan töiden tarjoamisen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö suostuisi töihin tuolloin tai muina päivinä.
      Myös voisi kuvitella, että ihmiset joilla on jo ikää ja elämänkokemusta, ymmärtäisivät myös sen tunteen, että aina ei halua olla käytettävissä. Ihmisen kuuluu osata kuunnella itseään ja hyvinvointiaan. Vaihtoehtona numero kaksi voi nimittäin olla loppuunpalaminen, jos ei osaa olla terveellä tavalla itsekäs ja sano välillä "ei".

      Poista
  2. En voisi enempää allekirjoittaa. Iltapäivälehtien kommenttiosiossa, jos sinne eksyy, palaa päreet alta viiden minuutin,. Joskus tuntuu että ymmärretään tahallaan väärin, luetaan vain otsikko. ja rynnätään ilmoittamaan, yleensä, negatiivinen mielipide.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?