Kevät


 Maalaus juhlasalin seinällä.

Kuu kiurusta kesään. Kuu koronasta kesään, puolikuuta Ukrainaan sodasta.

On ollut outo kevät. Talvikin oli outo ainakin säiden puolesta. Kovin oli vaihtelevaa ja jäistäkin. Nyt maaliskuun alussa päästiin eroon suurimmasta osasta koronarajoituksia. Voidaan ainakin  hetki kirmata vapaina ja käydä konserteissa, ravintoloissa, yökerhoissa jne. Päiväkodeissakin henkilökunta sai taas ruokailla lasten kanssa samassa pöydässä alkaen 1.3.2022.

Nyt siitä koronasta ei enää jauheta. Tulikin muuta mietittävää. Putin määräsi joukot hyökkäämään Ukrainaan. Tässä kohtaa kenenkään tavallisen venäläisen ryssittely aivan tyhmää, tuskin Venäjän kansa halusi sitä sotaa, päinvastoin. 

Jotenkin kuvittelin, ettei sivistyneessä Euroopassa enää ikinä ryhdyttäisi sotimaan. Väärin luulin. Ei mahdu järkeen, että vielä 2022 joku haluaa hallita ja omistaa jonkun toisen maan, ja saadakseen haluamansa pommittaa ihmisten koteja ja sairaaloita. Järkkyneen mielen lisäksi tulee aivan älyttömät kustannukset jälleenrakentamisen kanssa, kun ja jos se joskus alkaa. En seuraa aktiivisesti maailmanpolitiikkaa, mutta eikä ole olemassa mitään turvallisuusneuvostoa, joka kertakaikkiaan pysäyttäisi sotahullun etenemisen? Mikä tehtävä on esim YK:n turvallisuusneuvostolla?

Tätä sotaa ei voi katsella kuin jotain elokuvaa. Väkisin mieleen hiipii ajatus siitä, entäpä jos mekin joku päivä joudumme pakenemaan kodeistamme, mukana vain välttämätön. Samalla peläten koko ajan läheistemme puolesta, joista iso osa kutsutaan sotimaan. Turvattomuuden tunne varmasti suuri. Ja samalla ollaan ulkoapäin tulevan avun varassa. Ihmisen vahvuus ja kaikkivoipaisuus kyllä rapisee melko nopeasti, kun ollaan tosipaikan edessä.

Kaikesta huolimatta kevät tulee. Toivotaan että sen  myötä versoo maailmaan rauha.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?

Luetun ymmärtäminen