Reipas tyttö
"Olepas nyt reipas tyttö", kannusti äiti, kun olin lapsi ja edessä oli asia, jota en olisi tahtonut tai uskaltanut tehdä. Minun nuoruudessani reippauden lisäksi piti olla myös kiltti. Lasten ei sopinut kuulua ja näkyä liikaa. Ihailtuja asioita olivat mm koulumenestys, jokin hyvä harrastus ja siivo käytös.
Tämä ihmeellinen kiltteys ja kuuliaisuus ja huonon omatunnon kantaminen silloin, kun nämä kaksi asiaa eivät toteudu, on monen ikäiseni ja itseäni vanhemman naisen vitsaus. Ehkä miehilläkin samaa, heillä tietysti vielä se raskauttava tekijä, että pitää olla reippauden lisäksi vahva ja miehekäs. Voi olla , että ihmisellä menee koko elämä pyristellessä liiallisesta suorittamisesta irti. Suorittamistahan se tuolloin on, jos ollaan reippaita hinnalla millä hyvänsä. Mennään vaikka pää kainalossa töihin, koska ollaan niin hemmetin reippaita.
Tämä asia nyt jotenkin nousi mieleen viimeksi tänään, kun joululoma alkaa loppua ja en ole vielä parantunut näkökykyäni kuukauden vaivanneesta sairaudesta. Joudun siis hakemaan jatkoa ennen lomaani pitämälleni sairauslomalle, Ja hetihän se pukkasi huonon omatunnon. Sietämätöntä. Kun tosiaankaan en saikuta turhan takia, vaan olen oikeasti työkyvytön. En pysty autoilemaan hämärässä, enkä näe kauas.
Täytyy nyt ryhdistäytyä ja olla ylpeästi väliaikaisesti työkyvytön. Reipas tyttö on hänkin, joka asettaa oman hyvinvointinsa etusijalle.
Kiitos ajatuksia herättäneestä postauksestasi. Uusi normaali voisi olla se, että nimenomaan reipas tyttö on hän, joka asettaa oman hyvinvointinsa etusijalle. Meillä, varsinkin naisilla, on se kohtalo, että meidät on vammautettu lapsena liiallisen kiltteyden ja reippauden vaatimuksilla. Ja eiväthän kaikki pojatkaan saaneet itkeä. Muistan joskus, kun olin työn vuoksi (pitopalvelu) käymässä surukodissa, jossa vähän itseäni vanhempi perheenisä oli lähdössä vaimonsa ja poikien äidin hautajaisiin. Isä vannotti moneen kertaan poikiaan, että: "Siellä ei sitten yhtään saa itkeä." Kyllä tuntui pahalta.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Kyllä tosiaan täytyy pikkuhiljaa opetella enemmän kuuntelemaan omaa vointia ja lopettaa sellainen liiallinen mukautuminen ympäristön olemassa oleviin tai kuviteltuihin vaatimuksiin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista