Syystalven silppuja
Tohtori Höyhen on ollut kiireinen ja väsynyt, joten kirjoituksia on tullut harvakseltaan. Ei viitsi sivun täytteeksi ryhtyä ihan ruokaohjeitakaan rustaamaan. Tämä blogi on muutenkin enemmänkin lähinnä päiväkirjamainen, koska somessakin tulee paljon avauduttua, mutta tietyistä asioista ei voi eikä saa.
Raskas työ varhaiskasvatuksessa on vaatinut veronsa. Työpäivän jälkeen jaksaa lähinnä ajaa kotiin, tehdä ruoan ja lösähtää sohvalle. Viikonloppuisin on hiukan enemmän elossa.
Kaikkea tulee kuitenkin mietittyä välillä. Näin vanhetessa huomaa, että tietyissä asioissa kärsivällisyyttä on tullut joissain asioissa enemmän. Ihan kaikesta ei enää jaksa provosoitua, koska tietää, että yleensä hankalatkin tilanteet kestävät aikansa ja menevät sitten ohi. Valitettavasti myös onnen hetkille tuppaa käymään samoin.
Toisaalta omat luonteenpiirteet korostuvatkin iän myötä. Kuten kova kiroilu ja äkkipikaisuus. ja ärsyyntyminen henkilöihin, joilla on joka asiaan vain yksi ja ainoa "oikea" vastaus. Esimerkiksi itse näen aina punaista kohdatessani ihmisiä, jotka harjoittavat tyhjänpäiväistä nillitystä. Kaikkea arvostellaan muka humoristisestikin, mutta taustalla sellainen ihmeellinen tiukkapipoisuus ja ahdasmielisyys. Yleensä nämä ihmiset ovat itse melkoisen kaavoihinsa kangistuneita, mutta se tuntuu olevan ihan ok, eikä mikään este suorittaa arviointeja kanssaeläjistä ja asioista, joista ei tiedä mitään, mutta on kuullut ja sen jälkeen luullut.
Luulen, että minusta tulee myös se hoitokodin ongelmavanhus, jos sellaiseen paikkaan joskus päädyn. Sellainen, joka ilmoittaa, jos joku hommaa ottaa pattiin. Tai sitten sairastun muistisairauteen ja hymyilen kaikelle.
Eräänä päivänä minulle tuli kotiin Ilmariselta lähetetty yhteenveto kertyneistä eläkkeistä. Eipä olisi sitäkään kuorta kannattanut avata. Ei ollut mitään erityistä syytä juhlaan, kun katsoi viivan alle kertynyttä summaa. Sitä se teettää, kun on tehnyt paljon töitä naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla. Ja osa-aikatöitäkin. Täytyy sanoa, että silti toivon, että minultakin kerättyjä verorahoja käytettäisiin oman kansan hyvinvoinnin turvaamiseksi eikä mihinkään muuhun. Aiheesta ei kannata kirjoittaa enempää, mutta täytyy sanoa, että jos uskonto, taikausko tai suoranainen hölmöys saa tietyt kansat lisääntymään holtittomasti ja sotimaan vuosisadasta toiseen, niin kannattaako sitä lajia rahoittaa ollenkaan, kun kehitys ei kehity ja vastinetta rahalle ei tule?
Tällaista silppua nyt. Päivitin taas ansioluettelonkin ja hain yhtä paikkaa, johon minulla koulutus, vaikka aiemmin tänään uhosin että en hae. Näin sitä mennään, laidasta laitaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!