Kukapa everstille kirjoittaisi


 Kuvassa kirjailija Gabriel Garcia Marquez, joka kirjoittanut mm kirjat "Sadan vuoden yksinäisyys" sekä "Kukapa everstille kirjoittaisi". Ainakaan jälkimmäistä en ole edes lukenut, mutta sarkastinen kirjan nimi nousi tämän postauksen otsikoksi. Jonka aiheena siis korona-ajan yksinäisyys.

Korona-epidemian aikana on korostunut somemaailma ja yhteydenpito viestitellen. Alkaa jotenkin jo riepomaan tämä fyysisten kontaktien vähyys. Selvästi huomaa kaipaavansa ihmisten tapaamista livenä.

Itselläni ei ole hätäpäivää siinä mielessä, että perhe on olemassa vaikka työpaikkaa ei tällä hetkellä olekaan. Eli joka päivä tapaan jonkun. Ja tietysti koiralenkeillä myös. Ja ruokakaupassa. Ja onneksi edes joskus edes pienimuotoisissa juhlimistilanteissa.

Toisaalta on myös helpottavaa, ettei ole kauheasti sellaisia pakollisia sosiaalisia tilanteita. Ja on myös korostunut ihmisen perustarpeet. Syöminen ja nukkuminen. Ruoanlaitto ja leipominen kotona on lisääntynyt, ja ruokalasku pienentynyt. Välillä tuntuu, että minusta on tullut samanlainen kuin edesmennyt äitini. Jollaiseksi nimenomaan en koskaan kuvitellut tulevani.

Kesään toivon miellyttäviä kohtaamisia ja ehkä myös tietynlaisen rauhan tunteen säilymistä silti.

Oli oikeasti ihanaa ja juhlavaa päästä Vappuna ulos syömään. Jokaisesta suupalasta kyllä nautti kuin kyseessä olisi ollut viimeinen ateria.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?