Sekameteliä


Koronarajoitukset vain jatkuvat ja sille ei nyt mitään voi. Päässä on välillä melkoinen sekameteli. Kotona on ihan hyvä olla, mutta kiva olisi ehkä käydä välillä vähän jossain muuallakin.
Perhe on nyt saanut nauttia kotiruoasta ja uusia reseptejäkin on tullut kokeiltua. Eräästä työpaikasta on kieltäydytty, kun ei vaan tuntunut hyvältä eikä ihan rehdiltäkään menolta.

Kesä tulee. Mietityttää, että tuoko se tullessaan jotain vaihtelua ja jos, niin millaista? Toivottavasti jotain uutta, kivaa ja ennennäkemätöntäkin. Hyvällä tavalla ennennäkemätöntä.

Elämä ei silti tule palautumaan enää ihan samaksi kuin mitä se oli ennen koronaa. Etätyöskentely tullut jäädäkseen tietyille aloille. Ja mitä järkeä onkaan lennellä maasta toiseen, jos asian pystyy hoitamaan etänäkin? Silti moni kohtaaminen jää kohtaamatta ja moni ihmissuhde alkamatta, koska ei voi tavata livenä.

Eniten säälittää ehkä nuoret. Peruutetut leirit, penkkarit, vanhojentanssit, valatilaisuudet...Surullista.
Myös surettaa yksinäiset ihmiset. Ne, joilla ei ole ketään, johon ottaa yhteyttä etänä. Jotka jäävät yksin eivätkä osaa tai jaksa hakea apua. Kallis hinta tästä ruumiillisen terveyden ylläpidosta vielä maksetaan.

Toisaalta tämä on ollut hyvää aikaa käpertyä sisäänpäin ja tutkia elämää. Mikä minä olen? Mitkä asiat määrittävät minua ja olemistani? Mikä olen ollut ikäänkuin itseni ulkopuolella, yhteiskunnassa ja mikä olen nyt? Ja introverteille ihmisille tämä on ollut ehkä helpotus, koska saa keskittyä sisäiseen maailmaan, koska muuta ei nyt edes oikein voi. Paitsi käydä pikaisesti kaupassa ja kirjastossa.


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?