Out of the box

Nykyään kehotetaan ajattelemaan asioita "laatikon ulkopuolelta". Tulemaan ulos laatikosta. Ennen tultiin ulos vain kaapista.

Tohtori Höyhen on jollain tavalla raivoissaan. Huomannut, että päivä päivältä sopii yhä huonommin yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Pähkinänkuoressa tullut se fiilis, että tavallisen kansalaisen ainoa tai ainakin tärkein tehtävä on nyplätä jossain helvetin yrityksessä, kitupalkalla, ja tuottaa mahdollisimman paljon pätäkkää yritykselle. No, eikös kapitalismi perustukin juuri tähän?

Oikeasti alkaa hermo mennä näiden ekonomien ja tulostavoitteiden kanssa. Päivänä muutamana tuli tv:stä ohjelma MOT, jossa tutkittiin sitä, mitä tapahtui, kun toimeentulotukien käsittely siirrettiin sosiaalitoimelta Kelalle. Nimettömänä pysytelleen Kelan työntekijät kertoivat, että heille on asetettu päiväkohtainen tavoite, eli tietty määrä hakemuksia tulee käsitellä, jotta pysyy rankinglistalla ja saa pitää työpaikkansa. Vanhempi työntekijä oli sitten neuvonut uudempaa, joka ei ollut pysyä tahdissa, että kannattaa poimia sieltä ne helpoimmat käsiteltävät. Oikeastihan hakemukset pitäisi käsitellä saapumisjärjestyksessä. No, tyhmempikin tajuaa, että miten tässä käy. Apua tarvitsevien tuet viivästyvät ja tulee myös paljon virheitä. Joita täytyy korjailla jälkeenpäin. Ja sen säästön määrä oli sitten niinkuin mikä, tällä näennäistehokkaaalla menetelmällä? Sitä sopii miettiä vakavasti.

Maailman meno on menossa pahasti vinksalleen. Missähän kohtaa sitä herätään? Iso osa ihmisiä uupuu kaikkien näiden tehokkuusvaatimusten alle, ja se se vasta kalliiksi tulee. Kyllähän pitäisi ihan tavallisen ihmisen saada tehdä työnsä rauhassa ja siten, että työajan ulkopuolella jaksaa muutakin kuin maata raatona ja nujerrettuna.

Olen myös elämäni aikana törmännyt monta kertaa näihin ihmisiin, jotka valitsevat ihmisiä töihin. Mielestäni kylmä tehokkuusajattelija ei saisi olla mukana tekemässä valintaa varsinkaan silloin, kun haetaan henkilöä tehtävään, jossa erityisesti  tarvitaan sydäntä, herkkyyttä ja tunneälyä. 

Siihenkin olen törmännyt, että johtotehtävissä olevat tehotertut ja- timot eivät itse elä, kuten opettavat. Aikaa käytetään runsaasti siihen, että haetaan vikoja alaisista ja riidellään sähköpostitse. Maailmassa tuntuu riittävän teoreetikoita enemmän kuin tekijöitä. Ikävä kyllä.

Tohtori Höyhen haluaa elää henkisesti hyvinvoivana ja tietyllä tavalla vapaana. Myös siten, että saa ajatella vapaasti ja olla se, mikä on. Pitäköön muut tunkkinsa, minä pidän hyvinvointilaatikkoni kaikkiene haaveineen, unelmineen ja muine tykötarpeineen.